Palokärki (Dryocopus martius) Palokärki on suurin tikkalajimme, joka esiintyy koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Palokärki viihtyy monenlaisissa metsissä suosien männiköitä ja sekametsiä. Pesäkolo koverretaan tyypillisesti korkealle suureen haapaan tai mäntyyn. Ravintoa laji löytää voimakasta nokkaansa 86 hyväksikäyttäen niin elävistä puista kuin keloista ja lahokannoista sekä muurahaispesistä. Palokärjen pesimäkanta maassamme taantui 1900-luvun alkupuolen ja 1970–80-lukujen välillä huomattavasti, etenkin Pohjois-Suomessa. Taantumaa on selitetty vanhojen metsien vähenemisellä metsätalouden tehostumisen myötä. 1980-luvun lopulla pesimäkannan kooksi arvioitiin enää noin 11 000 paria, kun 1940- ja 1950-luvuilla kannanarvio oli vielä 30 000 paria. Sittemmin palokärki on ilahduttavasti runsastunut. Linjalaskenta-aineisto osoittaa pesimäkannan yli kaksinkertaistuneen 1980-luvun alun ja 2000-luvun puolivälin välillä. Tätä nykyä kannan kooksi arvioidaan 30 000– 50 000 pesivää paria. Runsastumista ovat saattaneet edesauttaa lajin sopeutuminen pesimään lähempänä ihmisasutusta ja leutojen vähälumisten talvien yleistyminen. Esiintyminen Lahdessa lajia tavataan metsäisillä alueilla pääasiassa kaupungin reunoilla. I Lintuatlaksen ruutujen summa oli 28, nyt 52. Parimääräarvio I Lintuatlaksessa oli 10 ja on nykyisin hieman suurempi, arviolta 12–15 paria. Huomioita Laji kuuluu Lintudirektiivin I-liitteen lajeihin. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above