82 Helmipöllö (Aegolius funereus) Helmipöllö esiintyy Etelä-Suomesta aina Metsä Lapin pohjoisosiin asti ja on Suomen yleisin pöllö ainakin hyvinä myyrävuosina. Myyräkatovuosina laji saattaa kuitenkin puuttua laajoilta alueilta ja vain paikkauskolliset koiraat pysyvät kotiseuduillaan. Helmipöllö asuttaa kaikentyyppisiä metsiä, mutta tarvitsee pesiäkseen vanhoja palokärjen koloja tai pönttöjä. Suomen kokonaiskannaksi arvioidaan 3000–8000 paria. Esiintyminen I Lintuatlaksessa helmipöllö tavattiin vain yhdeltä ruudulta ja koko kaupungin parimääräksi arvioitiin yksi pari. Lajin pesiminen on sidoksissa myyräkantojen vuosittaisiin vaihteluihin. Vuonna 2009 olivat myyräkannat huipussaan, mutta vuodeksi 2010 jo romahtaneet. Vuonna 2009 lajista tehtiin Linnaisten alueella kahdelta ruudulta kaksi havaintoa, jotka koskivat todennäköisesti eri yksilöitä ja reviirejä. Aikaisempina vuosina lajia on tavattu myös muualla Lahdessa ja hyvänä myyrävuonna lajia voisi pesiä alueella neljäkin paria. Nykyinen parimääräarvio on kuitenkin 0–4 paria, nollavuosien ja lajin taantumisen vuoksi. Huomioita Parhaiten helmipöllöt tuottavat poikasia vanhoissa ja yhtenäisissä metsissä (Laaksonen, T. 2004). Vaikka soidintavia helmipöllöjä tavataan vielä suhteellisen paljon Päijät-Hämeesä, ovat lajin pesinnät harvinaistuneet, varsinkin maakunnan eteläosissa (Kolunen, H. 2010). Laji keskittyy Lahdessa suurimmille suojelualueille ja niiden läheisyyteen, joka kertonee kaupungin muiden metsien olevan liian pieniä, pirstoutuneita ja talouskäytön myötä helmipöllölle epäsoveliaaksi muuttuneita. Lajin huomioon ottaminen maankäytössä onkin vaikeaa, mutta sitä edesauttaisi nykyisten suojelualueiden läheisyyteen perustettavat suoja-alueet, joissa otetaan huomioon metsien ekologiset arvot. Laji on nykyään luokiteltu silmälläpidettäväksi, koska se on taantunut viimeisen 30 vuoden aikana. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above