69 Harmaalokki (Larus argentatus) Harmaalokki pesii meren saaristossa ja sisämaan järvillä. Lajin levinneisyys ulottuu etelärannikolta aina Keski-Lappiin asti mutta harvinta levinneisyys on maan pohjoisosissa. Harmaalokki pesii sekä yksittäispareina että yhdyskuntina, joista jälkimmäiset ovat yleisempiä etenkin saaristossa. Harmaalokin pesimäkanta on kasvanut hyvin voimakkaasti 1900-luvun puolivälistä lähtien. Alun perin kannankasvun taustalla oli saaristolaisten harjoittaman vainon vähentyminen, mutta laji on oppinut hyödyntämään jo vuosikymmeniä sitten sekä kaatopaikkojen että turkistarhojen tarjoamia ruokaapajia. Voimakkain runsastuminen todettiin 1960-luvulta 1980-luvuille etelärannikolla, jossa kanta on viimeisten vuosikymmenten aikana pysynyt vakaana tai taantunut kaatopaikoilla tapahtuneen kannanrajoitustoimien myötä. Toisaalta harmaalokkimäärät ovat kasvaneet viime aikoina sisämaassa ja Pohjanlahdella, joista jälkimmäisellä alueella kanta on yli kaksinkertaistunut kahdessa vuosikymmenessä. Suomen pesimäkannan nykykooksi on arvioitu noin 30 000 paria. Esiintyminen Lahdessa harmaalokkeja pesii yksittäisparein Kymijärvellä ja Alasenjärvellä. Enonselällä oleva pieni kanta on runsastunut 2000-luvun alun aikana. Kierteleviä nuoria ja esiaikuisia lintuja tapaa varmimmin Enonselältä, Kujalan jätekeskuksesta ja Kymijärveltä. I Lintuatlaksessa havaittujen ruutujen määrä oli 6 ja lajin pesimäparien määräksi arvioitiin 5. Nyt vastaavat luvut ovat ruutujen osalta 11 ja parien osalta 15–20 paria. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above