54 Meriharakka (Haematopus ostralegus) Suomessa meriharakka esiintyy perinteisesti rannikkoseuduilla, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana laji on alkanut levittäytyä sisämaahan, lähinnä suurille järville. Saaristossa meriharakka suosii puuttomia luotoja, joissa on alavia rantoja ruokailumaastoiksi, mutta se tulee toimeen myös metsäsaarten rantamilla. Suomen kanta runsastui, eritoten 1970- ja 1980-luvuilla, kun vielä 1950-luvulla kannan kooksi arvioitiin 600 paria. 1980-luvun alussa arvio oli noin 1500–1800 paria ja 1990-luvun alussa jo noin 3600 paria. Nykykannan suuruudeksi arvioidaan 3000–4000 paria. Esiintyminen Laji pesi ensimmäisen kerran Lahdessa vuonna 1993 (PHL 2/1994). Pesintä oli maakunnan ensimmäinen. Ensipesinnästä lähtien laji on kuulunut Lahden pesimälinnustoon, mutta vain yhden parin voimin. 1990-luvulla laji pesi pääsääntöisesti Niemessä Polttimon tehdasalueella (I Lintuatlaskausi), mutta on sittemmin siirtynyt pesimään Mukkulan edustan saariin. Ensimmäinen pesintä muualla Vesijärvellä varmistui vasta kesällä 2010. Huomioita Mukkulan edustan saaret (Harva-, Koivu- ja Kaksossaaret) tulisi suojella meriharakan ja muidenkin lintujen tärkeänä pesimäpaikkana ja niiden rantaan voisi laittaa maihinnousua rajoittavat kyltit joissa kerrotaan lintujen pesimisen huomioinnista. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa meriharakka luokiteltiin edelleen elinvoimaiseksi. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above