50 Luhtahuitti (Porzana porzana) Luhtahuitin tyypillistä elinympäristöä ovat erilaiset kosteikot, kuten märät rantaluhdat, matalat ruovikkolahdet ja osmankäämikkökasvustot. Laji on viime vuosina taantunut Euroopassa ja syyksi on arveltu juuri lajille sopivien kosteikkojen vähenemistä. Suomen parimääräarvio on 500–1000 paria. Luhtahuitin levinneisyys ulottuu länsirannikolla Perämeren pohjukkaan saakka, mutta itärajan pinnassa vain noin Joensuun korkeudelle asti. Esiintyminen Lajia on tavattu Lahdessa jo 1960-luvulla Kilpiäistenpohjassa ja 70-luvulla Luhdanjoen niittyalueella, Alasenjärvellä ja Kymijärvellä. Reviirien määrä on vaihdellut vuosittain 0–3 välillä. 1990-luvulla reviirejä oli tyypillisesti yksi, mutta 2000-luvulla esiintyminen on muuttunut epäsäännölliseksi. I Lintuatlaksessa laji havaittiin yhdellä Kymijärven ruudulla ja parimääräksi arvioitiin yksi. II Lintuatlaksen vuosina laji ilmoitettiin mahdollisesti pesivänä yhdeltä ruudulta. Luhtahuitin parimääräarvio on 0–2. Huomioita Koska laji on taantunut voimakkaasti Euroopan lisäksi myös Suomessa, muutettiin sen uhanalaisuusluokitus vuonna 2010 elinvoimaisesta silmälläpidettävään. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above