Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Tuulihaukka oli aikaisemmin ilmeisesti yleisin 44 päiväpetolintu koko Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta taantui rajusti 1960- ja 1970-luvulla mahdollisesti ympäristömyrkkyjen vuoksi. Viime vuosikymmeninä kanta on kuitenkin uudelleen elpynyt ja tällä hetkellä maassamme arvioidaan pesivän noin 7000 paria. Tuulihaukka on ennen kaikkea viljelymaiden lintu. Perinteisesti se on käyttänyt pesäpaikkanaan peltosaarekkeiden ja pellonreunametsien vanhoja variksen ja harakan pesiä. 1980-luvulla laji saatiin pesimään pöntöissä, joita oli sijoitettu joko yksittäisiin puihin tai latojen päätyihin. Nykyään suuri osa maamme tuulihaukoista pesiikin latopöntöissä. Peltojen lisäksi tuulihaukkoja pesii jonkin verran myös hakkuualueilla sekä saaristossa. Esiintyminen Tuulihaukka on pesinyt säännöllisesti vielä 1970- ja -80-lukujen taitteeseen asti Luhdanjoen niityn ja Okeroisten alueilla. Vuonna 1980 Lahdessa tulkittiin vielä olevan kolme tuulihaukkareviiriä. Vuonna 1985 lajilla oli vielä yksi reviiri, mutta sen jälkeen tuulihaukat katosivat Lahdesta 12 vuodeksi. I Lintuatlaksen vuosina 1998–1999 kaupunkiin tulkittiin molempina vuosina 1 reviiri (PHL). Atlaksessa lajista ei kuitenkaan tehty pesintään viittaavia havaintoja. Parimääräarvioitiin olevan 0–1. 2000-luvulla reviireiksi tulkittu määrä on ollut keskimäärin kaksi. II Lintuatlaksessa laji havaittiin 5 ruudussa, joista yhdessä oli varma pesintä. Lahden tuulihaukkaparimääräarvio on nykyisin 1–3 paria. Huomioita Vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa tuulihaukan luokitus muutettiin silmälläpidettävästä elinvoimaiseen kannankasvun vuoksi. Yhdeksi tulevaisuuden uhkatekijäksi on esitetty pesäpaikkojen katoaminen latojen myötä, mutta vaihtoehtoisiksi paikoiksi on aloitettu pönttöjen sijoittaminen myös voimalinjatolppiin. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above