Page 180

Lahden II Lintuatlas | 2009-2011

Kehrääjästä on havaintoja Lahden alueelta, vaikkei sitä atlaskartoituksissa havaittukaan. Lounais-Suomessa kapustarinta näyttää hävinneen monilta ruuduilta. Lahdessa lajia on tavattu pesimäaikaan Linnaistensuolta 1980-luvulla, mutta sittemmin lajista ei ole tehty enää pesintään viittaavia havaintoja. Lajin paluusta on kuitenkin toiveita, sillä Linnaistensuota on ennallistettu viime vuosina ahkerasti, avosuon pintaalaa on raivaamalla kasvatettu sekä suon kosteustasapainoa on palautettu tukkimalla ojia. Nämä toimet 178 ovat myös kapustarinnan mieleen. Turturikyyhky (Streptopelia turtur) n Turturikyyhkyn levinneisyys kattaa huomattavan osan Eurooppaa sekä osia Länsi-Aasiasta ja Pohjois- Afrikasta. Suomessa turturikyyhky on harvinainen pesimälaji lähinnä maan kaakkoisosissa. Sen pesimäalueet sijaitsevat maatalousympäristössä, ja pesä on tyypillisesti pellon reunapuissa. Turturikyyhkyn tiedetään harhautuneen Suomeen jo 1800-luvun lopulla, mutta runsaammin se levisi Suomeen vasta 1970-luvulla. Ensipesintä varmistettiin 1979, ja vaikka pesintöjä varmistettiin tämän jälkeen, alkoivat vuosittaiset yksilömäärät laskea 1980-luvulta alkaen  vakioiduilla muutontarkkailupaikoilla. Nykykannan kooksi on arvioitu noin viisi paria, kun 1980–90-lukujen taitteessa kannanarvio oli vielä 70 paria. Turturikyyhky onkin luokiteltu Suomen tuoreimmassa uhanalaisuusarviossa äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Turturikyyhkyn väheneminen liittynee laajempaan, lähes koko Euroopan alueella tapahtuvaan taantumiseen. Turturikyyhkyn taantuminen näkyy erittäin hyvin kolmannessa valtakunnallisessa pesimäatlaksessa. Kokonaisruutujen määrä on pudonnut jokaisessa atlaksessa. 1970-luvulla laji havaittiin 130 ruudussa, 1980-luvulla lähes 90 ruudussa ja 2000-luvulla laji havaittiin pesimäaikaan vain 30 ruudussa. Kolmannessa atlaksessa pesintää ei varmistettu yhdessäkään ruudussa, kun aikaisemmissa atlaksissa pesintöjä oli todettu kahdessa ja viidessä ruudussa. Havainnot painottuvat edelleen maan kaakkoisosiin. Mikäli nykysuuntaus jatkuu, voi turturikyyhky kadota Suomen pesimälajistosta lähivuosien aikana. Lahdessa laji on tavattu viimeksi pesimäaikaan 1980-luvulla. Kehrääjä (Caprimulgus europaeus) n Kehrääjä pesii harvalukuisena Etelä-Suomessa mäntykankailla, harjualueilla ja kalliometsissä. Kehrääjä on hämärä- ja yöaktiivinen laji, ja helpointa laji on havaita lajityypillisestä surisevasta soidinäänestä. Hyönteispyynnissä valoisina keskikesän öinä lenteleviä lintuja on myös melko helppo havaita sopivassa pesimäympäristössä. Sen parimääräksi on arvioitu noin 4000 paria. Lajia ei havaittu I Lintuatlaskartoituksen vuosina 1998–1999 eikä myöskään II Lintuatlaksessa 2009– 2011. Lajista on kuitenkin pesimäaikaisia havaintoja Lahdesta aivan viime vuosiltakin. Lajin reviirit ovat laajoja ja useat aiemmat havainnot sijoittuvat Lahden rajoille, joten itse pesimäpaikat voivat sijai-


Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above