177 Haarahaukka (Milvus migrans) n Haarahaukka on yksi maailman laajimmalle levinneistä petolinnuista. Se pesii Etelä- ja Pohjois-Amerikkaa sekä Etelämannerta lukuun ottamatta kaikilla mantereilla. Haarahaukasta erotetaan useita alalajeja, joista Suomessa pesii nimialalaji migrans. Meillä haarahaukan levinneisyys painottuu maan itäosiin. Haarahaukan pesimäkannaksi on arvioitu vain 10– 25 paria ja vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa se arvioitiinkin äärimmäisen uhanalaiseksi. Viime vuosikymmeninä laji on vähentynyt koko Euroopassa. Haarahaukka tavattiin Lahdessa I Lintuatlaksen aikana kesällä 1998 Kujalan jäteasemalla. Havainnon ei kuitenkaan katsottu koskevan pesivää lintua. Haarahaukka on tiettävästi pesinyt Hollolassa 1900-luvun alkupuolella. Mikäli haarahaukkoja alkaa jälleen pesiä maakunnassa, voi laji yhtä hyvin pesiä Lahdessa kuin muuallakin. Sinisuohaukka (Circus cyaneus) n Sinisuohaukan levinneisyysalue kattaa lähes koko palearktisen alueen Atlantilta Tyynellemerelle asti. Suomessa sinisuohaukka on yleisin keski- ja pohjoisosissa, missä sen tyypillisintä pesimäympäristöä ovat suoalueet, rannikon niityt ja hakkuuaukot. Sinisuohaukat syövät pääasiassa pikkunisäkkäitä, minkä vuoksi pesimäkanta vaihtelee vuosien välillä kulloisenkin myyrätilanteen mukaan. Petolintuseurannan mukaan laji on taantunut viime vuosikymmeninä. Tämän vuoksi sen luokitus muutettiin vuoden 2010 uhanalaisarvioinnissa silmälläpidettävästä vaarantuneeksi. Pesimäkannan kooksi on arvioitu alle 2000 paria. Valtakunnallisten lintuatlaskartoitusten mukaan sinisuohaukan levinneisyys on yhtenäisin alueella, joka ulottuu Suupohjasta Pohjanmaan kautta Lounais- Lappiin. Sitä tavataan myös Keski-Suomessa, Pohjois- Karjalassa sekä maan kaakkoisosissa aivan itärajan tuntumassa. Sen sijaan Etelä-Suomesta se puuttuu pesivänä laajoilta alueilta. Lisäksi kanta on merkittävästi harventunut etenkin Keski-Suomessa ja Lapissa. Vuonna 2011 lajista tehtiin havainnot Renkomäestä ja Näkkimistöstä pesimäaikaan, mutta niiden perusteella ei voitu tehdä johtopäätöksiä pesinnästä Lahdesta. Punajalkahaukka (Falco vespertinus) n Punajalkahaukka on Itä-Euroopassa ja Länsi- ja Keski-Aasiassa pesivä pieni petolintulaji. Suomessa punajalkahaukka on pääasiassa loppukeväisin ja alkusyksyisin havaittava harhailija, mutta lajista on myös varmistettuja pesintöjä. Valtaosa vajaasta kymmenestä pesinnästä ovat vanhempia havaintoja 1800-luvun lopulta 1950-luvulle ja ne sijoittuvat etenkin maan keskiosiin. Tuorein pesimähavainto, ja samalla ensimmäinen sitten 1950-luvun, tehtiin 2003 Limingassa, missä punajalkahaukka pesi onnistuneesti suoympäristössä. Suurin osa kesäaikaisista punajalkahaukkahavainnoista koskee todennäköisesti pesimättömiä kiertelijöitä. I Lintuatlaksen aikana laji havaittiin Ahtialassa kesällä 1998. Pikkuhuitti (Porzana parva) n Pikkuhuitin levinneisyysalue ulottuu Itä-Euroopasta Kiinan luoteisosiin. Sitä tavataan siellä täällä myös Länsi-Euroopassa. Suomessa ja muualla Pohjoismaissa se on varsin uusi tulokas, sillä näille alueille se saapui vasta 1900-luvun lopulla. Suomen kannanarvio on nykykäsityksen mukaan 5–10 paria, mutta lienee parempi puhua reviireistä, sillä pesinnän varmistaminen on lajilla hyvin vaikeaa. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa pikkuhuitti luokiteltiin vaarantuneeksi. Yhdessäkään Suomen valtakunnallisista lintuatlaskartoituksista ei ole todettu varmaa pikkuhuitin pesintää. Ensimmäisessä atlaksessa 1970-luvulla pesintää pidettiin todennäköisenä kolmessa ruudussa. Toisessa atlaksessa todennäköisiä pesintähavaintoja tehtiin kuudessa ja mahdollisia kahdessa ruudussa. Kolmannessa atlaksessa todennäköisten pesimäruutujen määrä oli kohonnut 14:een, lisäksi pesintää pidettiin mahdollisena kahdessa ruudussa. Suurin osa pikkuhuittiruuduista sijaitsee Rauma–Joensuu -linjan kaakkoispuolella. Lahdessa laji on havaittu vuonna 2003 Kilpiäistenpohjassa, jossa se soidinsi muutaman päivän. Kapustarinta (Pluvialis apricaria) n Kapustarinta pesii Pohjois-Euroopassa ja -Venäjällä sekä Grönlannissa ja Länsi-Aasian pohjoisosissa. Euroopassa lajia arvioidaan pesivän yli 460 000 paria. Kapustarinta on Lapin tunturinummien tyyppilintu. Etelässä se on yleisin Satakunnan ja Pohjanmaan avosoilla. Muuttoaikaan, etenkin keväisin, kapustarintoja nähdään suurina parvina myös pelloilla. Suomen parimääräksi on arvioitu 50 000– 80 000 ja kanta on mitä ilmeisimmin lievässä laskussa. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa kapustarinta luokiteltiin kuitenkin elinvoimaisten lajien joukkoon. Kapustarinnan levinneisyydessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia atlaskartoitusten välillä valtakunnantasolla. Etelä-Suomen sisämaassa on edelleen suhteellisen laaja ja melko yhtenäinen alue, jolla lajia ei pesivänä tavata lainkaan, mikä johtunee siitä että tällä alueella ei ole sille sopivaa pesimisympäristöä.
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above