välillä vain hävinnyt pesimälajina ihmisen toimesta. Laji pesii yhdyskunnissa ja vuonna 2009 pesimäkannaksi arvioitiin noin 16 000 paria. Merimetson runsastuminen liittyy laajaan yleiseurooppalaiseen kannankasvuun, jonka myötä lajin levinneisyys on laajentunut suuressa osassa Eurooppaa. Merimetson vaikutus kalastoon on todettu useissa tutkimuksissa olevan merkityksetön, vaikka toisin usein väitetäänkin. Lajiin kohdistuu laitonta vainoa muun muassa pesien tuhoamisen muodossa. Lajin leviäminen Suomeen ja runsastuminen näkyy myös Päijät-Hämeen ja Lahden merimetsohavaintojen lisääntymisenä 2000-luvulla. Vesijärvellä oleskelee nykyisin jo säännöllisesti merimetsoja läpi kesän. Suurin osa yksilöistä on nuoria lintuja, jotka eivät vielä ole pesimäikäisiä. Tuoreimmissa atlaskartoituksissa laji tavattiin toukokuussa Kymijärvellä ja kesäkuussa Enonselän alueella, mutta havainnot eivät viittaa vielä millään lailla lajin pesimiseen. Suomen valtakunnallisen lintuatlaksen (2006– 2010) kaikki varmat ja todennäköiset pesinnät sijoittuivat merenrannikolle ja laji ei ole toistaiseksi levinnyt pesimään sisämaahan, kuten useissa Euroopan maissa. Lajin kotiutuessa Päijät-Hämeeseen potentiaalisimmat ensimmäiset pesimäpaikat lienevät Vesijärvellä 175 tai Päijänteellä. Harmaahaikara (Ardea cinerea) n Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajoilla esiintyvä harmaahaikara kuuluu linnustomme uudistulokkaisiin; lajin ensipesinnät varmistettiin vasta 1920-luvulla. Laji säilyi hyvin harvalukuisena pesijänä aina 1980-luvulle asti, ja vielä 1990-luvullakin kannanarvio oli noin sata pesivää paria. Tällä hetkellä parimäärä on 700–1000. Harmaahaikarat pesivät maassamme pääasiassa rannikkoseuduilla, vaikka viime vuosina laji on levittäytynyt myös sisämaahan. Pesät voivat olla joko yksittäin tai pienissä yhdyskunnissa. Harmaahaikara tarvitsee pesintään rauhaa, ja rakentaa pesänsä suojaisaan metsään. Ravinnonhankinnassa haikarat käyvät ruokaisilla lahdilla, monesti parhailla lintuvesillä. Harmaahaikarat käyvät pesällään melko harvoin, ja varsinkin yksittäisparien pesiä on vaikea löytää. 1970- ja 1980-lukujen yhdistettyyn valtakunnan atlakseen verrattuna varmojen pesimäruutujen määrä on kolmannessa atlaksessa noin viisinkertaistunut (nyt n. 80 kpl). Lisäksi noin 450 ruudusta on mahdollinen tai todennäköinen pesintä; myös näiden määrä on noin viisinkertaistunut aiemmasta. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa harmaahaikara luokiteltiin elinvoimaiseksi lajiksi. Lajin pesintä on varmistettu kerran Lahdessa vuonna 1995. II Lintuatlaksen aikana laji tavattiin kerran kesäkuussa vuonna 2009. Touko- ja heinäkuisia havaintoja tehtiin jo useita. Merimetso on säännöllinen vieras Vesijärvellä.
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above