Pikku-uikku on harvalukuinen, mutta melko säännöllinen laji, joka useimmiten havaitaan talviaikaan. minkä tähden reviiriltä täytyy löytyä puunkolo tai uuttu. Paikoilla, joissa pesäkolot ovat vähissä, uivelot voivat pesiä samaan koloon telkän kanssa, mutta varsinaiset telkän ja uivelon risteymät ovat sangen harvinaisia. Maamme uivelokannan koosta 1900-luvun eri vuosikymmeniä ei ole kovin tarkkaa tietoa kattavan laskentatiedon puuttuessa, mutta se tiedetään, että laji runsastui 1950-luvulta alkaen ja 1970-luvun lintuatlaksessa sekä lentolaskennoissa sitä löydettiin odotettua runsaammin. Pesimäkannan koon ja mahdollisten kannanvaihteluiden arviointia vaikeuttaa se, että uivelon levinneisyysalueeseen kuuluu vähän retkeiltyjä erämaaseutuja. 1980-luvun lopulla maamme uivelokannan kooksi arvioitiin 1500–2000 pesivää paria (1950-luvun aliarviot olivat luokkaa 100 paria). Nykyinen pesimäkanta lienee 2000–3000 paria. Uiveloa ei tavattu uuden atlaksen tiimoilta pesimäaikaan Lahdessa. Toukokuussa tehtiin joitain havaintoja, mutta niiden tulkittiin koskevan vielä muuttomatkallaan 174 pysähtyneitä yksilöitä tai pareja. Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) n Maamme uikkulinnuista pienin, vain noin räkättirastaan kokoinen pikku-uikku pesii Suomessa erittäin harvalukuisena levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Laji viihtyy tiheäkasvustoisissa ja ruovikkoisissa pienissä järvissä, lahdissa ja lampareissa. Suomen pesimäkanta lienee enintään 25 paria. Vuoden 2010 uhanalaistarkastelussa pikku-uikku luokiteltiin vaarantuneeksi. Edellisessä vuoden 2000 arvioinnissa sitä ei vielä luokiteltu lainkaan. Pikku-uikku ei ole yhtä piilotteleva pesimäaikaan kuin kirjallisuudessa usein kerrotaan, mutta se jää pienikokoisena ja kasvillisuudessa viihtyvänä lajina helposti huomaamatta. Poikueet voivat silti olla varsin avoimesti esillä. Suomeen saapuu syksyisin tai jo loppukesästä ilmeisesti maan rajojen ulkopuolelta nuoria pikku-uikkuja, jonka takia pesintä voidaan varmistaa vain haudonta-aikaan tai pienten poikasten vaiheessa. Tulevaisuudessa ennustettu talvien lämpeneminen saattaa vähitellen kasvattaa maamme pikku-uikkukantaa, sillä talvehtiminen onnistuu leutoina talvina todennäköisesti paremmin. Pesimäaikaan pikku-uikku on Lahdessa tavattu ainakin 9.5.1993 Kymijärvellä (PHL 1/1994) ja 16.–17.5.2003 Ali-Juhakkalan puhdistamolla. Merimetso (Phalacrocorax carbo) n Näyttävä merimetso on Suomen pesimälinnuston tuoreimpia uudistulokkaita ja ensimmäinen pesintä todettiin Raaseporin saaristossa vuonna 1996. Tämän jälkeen kanta on kasvanut voimakkaasti. Arkeologisten löytöjen perusteella laji on kuitenkin pesinyt Itämeren ympäristössä jo tuhansia vuosia ja
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above