Tikli (Carduelis carduelis) Tiklin levinneisyys on varsin samanlainen kuin hempolla. Valtaosa lajin kannasta keskittyy Etelä-Suomeen ja Keski-Suomessa esiintyminen on jo hyvin harvaa. Levinneisyys ulottuu pohjoisemmaksi Pohjanlahden rannikkoa pitkin. Tikli on pesinyt Suomessa ainakin 1800-luvun loppupuoliskosta lähtien. Kanta kasvoi 1900-luvun alkupuolen aina 1950-luvulle asti, jolloin laji levisi Joensuu – Oulu -linjalle asti. 1960-luvulta alkoi kuitenkin pitkä taantumakausi, joka jatkui aina 1980-luvulle asti, jolloin kannan kooksi arvioitiin pari tuhatta paria. Tämän jälkeen kanta on kasvanut selkeästi ja sen arvioitiin käsittävän 2000-luvun lopulla noin 13 000 paria. Tiklikanta on arvioitu uusimmassa uhanalaistarkastelussa elinvoimaiseksi ja kolmas valtakunnallinen lintuatlaskin tukee käsitystä tiklikannan vahvistumisesta. Esiintyminen Tiklistä on julkaistu satunnaisesti reviiritietoja Päijät- Hämeen Linnut -lehtien kesäkatsauksissa. 1980-luvulla ilmoitusten määrä vaihteli 2–14 parin ja 1990-luvulla 8–30 parin välillä. I Lintuatlaksessa laji tavattiin 26 ruudulla ja vuosien 1998‑99 kannanarvio oli 25 paria. II Lintuatlaksessa laji tavattiin 92 ruudussa ja tiklin nykyinen parimäärä lähentelee todennäköisesti 100. Laji on siis yli kolminkertaistanut ruutujen määrän ja 4-kertaistanut pesivien parien määränsä Lahdessa noin 15 vuoden aikana. Varmimpia paikkoja havaita tikli ovat Levon hautausmaa ja monet omakotitaloalueet, 160 kuten Nikkilä, Sopenkorpi ja Möysä. Huomioita Tikli suosii mäntyvaltaisia metsiä, puistoja ja pihoja pesimäalueina. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above