Järripeippo (Fringilla montifringilla) Järripeippo esiintyy lähes koko maassa kannan ollessa tihein Lapissa harventuen voimakkaasti etelää kohti. Järripeipon elinympäristöksi kelpaa niin havu- kuin lehtimetsä. Laji on runsas myös tunturikoivikoissa. Järripeippokanta pysyi pitkään lähes vakaana 1990-luvun alkuun asti, mutta kanta on viimeisen parin vuosikymmenen ajan laskenut, taantuman ollessa yli 40 prosenttia. Taantumasta huolimatta järripeippo on Suomessa runsas pesimälintu, jonka kanta on yli 1,5 miljoonaa paria. Laji on arvioitu elinvoimaiseksi tuoreimmassa uhanalaisuusluokituksessa. Valtakunnallinen kolmas lintuatlas osoittaa, että järripeipon levinneisyyden eteläraja on vetäytymässä kohti pohjoista ja että laji on katoamassa Etelä-Suomesta. Nykyisin yhtenäinen järripeipon pesimäalue alkaa vasta Kajaani–Kokkolalinjasta pohjoiseen. Esiintyminen Järripeippo on aina ollut harvalukuinen ja suhteellisen epäsäännöllinen pesimälaji Lahdessa. I Lintuatlaksessa laji havaittiin kuudessa ruudussa, joista kahdesta lajin pesintä varmistettiin. Silloinen parimääräarvio Lahteen oli 1–5 paria. II Lintuatlaksessa laji havaittiin pesimäaikaan enää vain kahdessa ruudussa, eikä lajin pesintää varmistettu. Nykyinen arvio II Lintuatlaksen inventointien perusteella on 0–2 paria. Huomioita Vaikka järripeippo luokiteltiin valtakunnallisesti elinvoimaiseksi lajiksi, on se alueellisesti uhanalainen laji eteläboreaalisella vyöhykkeellä. Levinneisyysalueen supistumisen on otaksuttu olevan todennäköinen 158 merkki ilmastonmuutoksen vaikutuksista. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above