Page 158

Lahden II Lintuatlas | 2009-2011

Pikkuvarpunen (Passer montanus) Pikkuvarpunen on voimakkaimmin levittäytyviä lintulajejamme, jonka levinneisyys kattaa laajalti eteläisen Suomen ja työntyy länsirannikkoa aina Perämeren perukoille asti. Varpusen tapaan pikkuvarpunen pesii ihmisen läheisyydessä. Viljelysmaat, taajamat ja kyläympäristöt ovat tyypillisiä pesimämaastoja. Laji pesii usein pönttöön sekä hyödyntää tehokkaasti sähkötolppien onttoja metallisia poikkirakenteita. Se viihtyy talvisin ruokintapaikoilla ja liikkuu syksyllä ja talvella suurina parvina ravinnon perässä rikkaruohokasvustoissa ja viljelysmailla. 1900-luvulla pikkuvarpunen oli harvalukuinen pesimälaji, jonka levinneisyys oli kaksijakoinen: lajia tavattiin Ahvenanmaalla ja pienellä alueella Kaakkois-Suomessa. Kanta alkoi talvilintulaskentojen perusteella kasvaa 1960- ja 1970-luvuilla, mutta vielä 1990-luvun alkupuolella kannaksi arvioitiin vain 8000 paria. Räjähdysmäinen kannankasvu alkoi 1990-puolivälissä. Levittäytyminen on edennyt maan kaakkoisosista kohti länttä ja pohjoista. Nykyään pesimäkannaksi arvioidaan 140 000–200 000 paria ja mikäli kehitys jatkuu, on tämä luku pian aliarvio. Runsastuminen on ollut niin voimakasta, että muista linnuistamme ei löydy vastaavaa esimerkkiä. Esiintyminen Lahden ensimmäinen pesimäaikainen havainto on vuodelta 1981 Hennalasta. Heinäkuussa 1984 Okeroisissa havaittiin ruokaa kantava yksilö, mutta todennäköinen pesäpaikka jäi löytymättä. Ensimmäinen pesintä varmistettiin kesällä 1986 Anttilanmäeltä (PHL 1/1989). Sen jälkeen laji on runsastunut vauhdilla. I Lintuatlaksessa laji tavattiin 39 ruudulta ja parimääräksi arvioitiin 100. Nyt lajia tavattiin 110 ruudusta ja esiintyi lähes koko Lahden alueella, lukuun ottamatta kaikkein metsäisimpiä ruutuja (Pesäkallio, Ämmälä–Kujala). Lajin nykyistä parimäärää ei pystytty enää arvioimaan II Lintuatlaksen kartoituksissa, 156 mutta sen on täytynyt moninkertaistua. Huomioita Syitä lajin runsastumisen ei tunneta, mutta tiedetään, että pikkuvarpusen poikastuotto on menestyksekästä (pesii tyypillisesti kahdesti vuodessa ja poikuekoot ovat suuria). Pikkuvarpunen on selvästi sopeutuva menestyjä, jolle riittää runsaasti pesäpaikkoja. Laji pesii pönttöjen lisäksi mm. sähkö- ja puhelinlinjatolppien sekä liikennemerkkien ontoissa vaakaputkissa ja valotolppien kupujen sisällä. Liikkuvana lajina se myös löytää hyvin ravintoa. Mielenkiintoista on, että pikkuvarpunen on monessa muussa Euroopan maassa – esimerkiksi Isossa-Britanniassa – taantuva laji. I Lintuatlas II Lintuatlas


Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above