Puukiipijä (Certhia familiaris) Puukiipijän levinneisyys ulottuu yhtenäisenä maan eteläosista Etelä-Lappiin. Pohjoisempana laji on jo satunnaispesijä. Laji viihtyy niin havu-, lehti- kuin sekametsissäkin. Puukiipijä on pääosin paikkalintu, mutta etenkin maan pohjois- ja itäosissa se on osittaismuuttaja. Pienen linjalaskenta aineiston perusteella puukiipijäkanta 2–3-kertaistui 1940- ja 1950-luvuilta 1970- ja 1980-luvuille. Talvilintulaskentojen perusteella tiedetään, että havaintomäärissä esiintyy huomattavia vuosienvälisiä vaihteluja, jotka liittyvät ainakin talven sääoloihin – ankarina pakkastalvina kuolleisuus on suurta. Yhdistetyn linja- ja pistelaskenta-aineiston perusteella puukiipijäkanta on lähes kaksinkertaistunut vuosien 1978 ja 2010 välillä. 1980-loppupuolella kannan koon arveltiin vaihtelevan noin 70 000 ja 150 000 parin välillä. Nykyinen kannanarvio on noin 200 000 paria. Esiintyminen Puukiipijä on Lahdessa melko yleinen laji, joka pärjää 145 jo varttuneissakin kaupunkimetsissä. Vähämetsäisiltä ruuduilta laji puuttuu. Lajin voi tavata muun muassa Pesäkalliolta, Enonsaaresta ja Ritamäestä. I Lintuatlaksessa laji tavattiin 46 ruudusta, nyt 82:sta. Lajin tarkkaa pesivien parien määrää ei Lahdessa tunneta. Huomioita Puukiipijä rakentaa pesänsä puun rungon ja osittain irtonaisena repsottavan kuoren väliin. Siksi on tärkeää, että reviirillä on myös jykeväkaarnaisia, iäkkäitä puita. Puukiipijän voi saada myös pesimään lajille suunniteltuun erikoispönttöön, jossa ei ole takaseinää, vaan puun runko toimii takaseinänä. Lentoaukot sijoittuvat tässä pönttömallissa pöntön sivuille. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above