Page 145

Lahden II Lintuatlas | 2009-2011

143 I Lintuatlas II Lintuatlas Sinitiainen (Parus caeruleus) Sinitiainen suosii pesimäympäristönään lehtimetsiä ja lehtipuuvaltaisia sekametsiä, pihoja, puutarhoja ja puistoja. Se on osittaismuuttaja, joka käy mielellään talvisin ruokintapaikoilla ja keväällä asettuu pesimään ihmisen tarjoamaan pönttöön. Pienenä mutta ärhäkkänä lintuna sinitiainen pärjää hyvin kilpailussa kookkaampaa talitiaista vastaan. Sinitiainen on maassamme tulokaslaji. 1800-luvulla se oli erittäin harvinainen, ja esiintyi vain Etelä Suomessa. Pesimäkanta lähes kymmenkertaistui 1950-luvulta 1990-luvun alkuun, jolloin kannan kooksi arvioitiin 130 000–200 000 pesivää paria. Yhdistetty piste- ja linjalaskenta-aineisto vuodesta 1979 vuoteen 2010 paljastaa kannan yli 10-kertaistuneen. Nykyinen kannanarvio on 400 000–600 000 paria. Esiintyminen Sinitiaisen levinneisyyskartta kertoo hyvin lajin yleisyydestä Lahden seudulla. Se puuttuu vain muutamilta ruuduilta ja sekin lienee pääasiassa selvitystarkkuudesta johtuvaa. Kaikkiaan laji havaittiin 167 ruudulla, joista 112 ruudulla pesintä oli varma (indeksit 7–8). I Lintuatlaksessa ruutujen kokonaismäärä oli 130. Sinitiainen myös nousi kaupungin yleisimpien lajien listalla sijalta 11 jaetulle 4:nnelle sijalle pajulinnun seuraksi, joten laji on, tutkimustarkkuuden kasvusta huolimatta, edelleen runsastunut. Huomioita Sinitiaisen runsastumisen pääsyynä on lintujen talviruokinnan lisääntyminen, mutta talvien leudontuminenkin lienee pienentänyt kuolleisuutta. Linnunpönttöjen yleistyminen sekä rantojen ruovikoituminen ovat saattaneet osaltaan edesauttaa kannankasvua, sillä laji ruokailee usein ruovikoissa talvisin ja syksyisin.


Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above