Töyhtötiainen (Parus cristatus) Töyhtötiaisen yhtenäinen levinneisyys yltää eteläisimmästä Suomesta Oulun läänin pohjoisosiin. Laji on havumetsien laji, joka tulee toimeen niin karuissa kalliomänniköissä kuin vanhoissa 141 kuusikoissa. Töyhtötiainen runsastui 1900-luvun alkupuolelta 1960-luvulle asti levittäytyen Ahvenanmaalle ja kohti pohjoista. 1960-luvulta lähtien parimäärä kuitenkin väheni Etelä-Lapissa. Tämä taantuma on liitetty tehometsätalouteen ja Lapin laajoihin hakkuisiin. Koko maan mittakaavassa pesimäkanta romahti noin neljäsosaan 1940–1980-lukujen välisenä aikana. Sittemmin kanta on laskenta-aineistojen perusteella pysynyt vakaana, joskin huomattavien vuosien välisten vaihteluiden sävyttämänä. Töyhtötiaisen pesimäkannan kooksi arvioitiin 1940-luvulla noin 1,1 miljoonaa paria, mutta 1980-luvun lopulla enää 200 000–400 000 paria. Nykyinen kannanarvio on noin 400 000–600 000 paria. Esiintyminen Töyhtötiaisen esiintymiskuva Lahdessa on melko samanlainen kuin hömötiaisellakin, keskustapakoinen. Tyypillisimmin lajin tapaa mäntyvaltaisista metsistä ja rämeiltä, kuten Pesäkalliolta, Jalkarannankankailta, Linnaistensuolta sekä Renkomäen ja Viuhan alueilta. Töyhtötiainen on atlaskarttojen mukaan hieman harvalukuisempi kuin hömötiainen ja sitä tavattiin I Lintuatlaksessa 37 ruudulta ja nyt 72 ruudulta. Lajin tarkkaa parimäärää ei tunneta. Huomioita Runsautensa vuoksi lajin parimäärät olisi helpointa laskea ja arvioida linjalaskennoin, jotka sijoitetaan kaupungin metsäisille alueille. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above