Kultarinta (Hippolais icterina) Kultarinta on valoisien lehtimetsien ja lehtipuuvaltaisten metsien laji ja sen levinneisyys maassamme keskittyy Etelä-Suomeen. Lajin yhtenäinen levinneisyysalue sijaitsee Joensuu–Pori -linjan eteläpuolella, mutta reviirejä löytyy harvakseltaan aina Oulun korkeudelle asti. Rehevät metsät, kuten rantalehdot, vanhat puistot ja puutarhat, ovat kultarinnan tyypillistä pesimäympäristöä. Kultarinnan pesimäkannan mahdollisista muutoksia 1800- luvulla tai 1900-luvun alkupuolella ei tunneta tarkasti, mutta lajin epäillään taantuneen 1920- ja 1930-luvuilla. Vuotuisiin yksilömääriin vaikuttaa suuresti kevään sääolot, erityisesti toukokuun loppupuolen ja kesäkuun alun lämpöaallot tuovat maahamme paljon kultarintoja. 1900-luvun toisella puoliskolla kultarinta runsastui, eritoten 1980-luvulle tultaessa ja runsastumisen myötä sen levinneisyys laajeni kohti pohjoista. Kanta on tämän jälkeen taantunut 1980–90 -lukujen taitteessa, mutta 2000-luvulla kanta on ollut vakaa. 1950-luvulla kultarinnan pesimäkannan kooksi maassamme arvioitiin noin 19 000 paria ja 1980-luvulla oltiin samalla tasolla: 15 000–20 000 paria. Nykyinen kannanarvio on 10 000–20 000 paria. Esiintyminen Kultarintaa esiintyy Lahdessa hajanaisesti eri puolilla kaupunkia. Yleensä lajin löytää lehtipuuvaltaisista lehdoista. Säännöllisimpiä esiintymispaikkoja ovat Kariniemi, Ylä-Okeroinen ja Kilpiäinen. I Lintuatlaksessa laji havaittiin 15 ruudussa ja kultarintojen parimääräksi arvioitiin 20 paria. Nyt ruutuja lajille kertyi 30 ja parimääräksi arvioidaan 30–40. 124 I Lintuatlas II Lintuatlas Kultarintareviirit Lahdessa 1979–2013
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above