Page 121

Lahden II Lintuatlas | 2009-2011

Rytikerttunen (Acrocephalus scirpaceus) Rytikerttunen rantautui Suomeen lounaasta 1920-luvulla. Laji on melko harvalukuinen Etelä-Suomessa ja pesii tiheissä ruovikoissa meren ja järvien lahdilla. Rytikerttunen suosii vankempia ja korkeampia ruovikon osia kuin ruokokerttunen ja viihtyy ruovikon vetisimmissä osissa, usein kasvustojen sisällä olevien avovesilampareiden laitamilla. Toisinaan rytikerttunen kelpuuttaa reviirikseen 119 myös osmankäämikasvuston. Ensimmäiset dokumentoidut rytikerttushavainnot tehtiin Suomessa lounaisrannikolla 1920-luvulla ja Helsingin seudulla 1930-luvulla. 1950-luvulta lähtien rytikerttusen levinneisyysalue laajeni nopeasti Etelä-Suomessa ja 1970-luvulla laji vakiinnutti asemansa myös Päijät-Hämeessä. 1980-luvulla levittäytyminen kuitenkin laantui ja päälevinneisyysalue vakiintui etelä- ja lounaisrannikolle. Nykyisin kannan kooksi arvioidaan 20 000–30 000 paria. Laskenta aineistot jaksolta 1979–2010 kertovat suurista vuosien välisistä vaihteluista. Kuten muillakin kerttusilla, toukokuun sääolot vaikuttavat suuresti siihen kuinka paljon lintuja maahamme saapuu ja asettuu reviireille. Esiintyminen Rytikerttunen asettui Enonselän rannoille 1970-luvun puolivälissä. Lajia tavataan säännöllisesti vain kaupungin parhailla lintukosteikoilla Kilpiäistenpohjassa, Alasenjärven Sepänniemessä ja Kymijärven Huhdinpohjassa. Esiintymiskuva ei ole juurikaan muuttunut I Lintuatlaksen ajoista. Silloin rytikerttunen tavattiin 5 ruudusta ja sen parimääräksi arvioitiin 10, nykyluvut ovat 8 ruutua ja 8–10 paria. I Lintuatlas II Lintuatlas


Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above