Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) Ruokokerttunen esiintyy koko maassa. Mieluisinta pesimäympäristöä ruokokerttuselle ovat tiheät ruovikot ja ruovikkoiset pensaikot. Laji on kuitenkin joustava pesäpaikkansa valinnassa ja myös pelto-ojia reunustavat pensaikot ja osmankäämiköt kelpaavat. 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa ruokokerttunen puuttui keskisestä Suomesta. Pian se kuitenkin levittäytyi sinnekin ja havaittiin 1950-luvulla Kuusamossa asti. 1970-luvun atlas osoittikin ruokokerttusen esiintyvän jo koko maassa. Runsastuminen liittyy vesistöjen rehevöitymiseen ja rantojen ruovikoitumiseen. Afrikassa talvehtivan ruokokerttusen kannanvaihteluihin vaikuttanevat suuresti talvehtimisalueiden 118 sääolot. Laskenta-aineistot jaksolta 1979–2010 osoittavat koko maan kannan pysyneen jokseenkin ennallaan, mutta Pohjois-Suomessa vähentyneen. 1980-luvun lopulla lajin kannanarvio oli 400 000 paria. Pohjois- Suomen viimeaikainen väheneminen huomioiden nykykanta on tätä pienempi, 200 000–400 000 paria. Esiintyminen Ruokokerttunen on Lahden runsain kerttuslaji ja sitä esiintyy lähinnä erilaisissa kosteikkoelinympäristöissä jokien ja järvien rannoilla. I Lintuatlaksen ruutujen määrä oli 25 ja II Lintuatlaksen 33. Lajin tarkkaa parimäärää ei tunneta, mutta varmimpia tapaamispaikkoja lajille on muun muassa Kilpiäistenpohja (noin 30–40 paria), Merrasjärven luoteisranta, Luhdanjoki, Kymijärven Huhdinpohja ja Alasenjärven Sepänniemi. I Lintuatlas II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above