Viitasirkkalintu (Locustella fluviatilis) Viitasirkkalintu pesii harvalukuisena maamme etelä- ja keskiosissa, painottuen kaakkoon. Sille tyypillistä elinympäristöä ovat rehevät viljelysmaiden ja niittyjen ympäröimät puronvarsi- ja rantapensaikot. Hyvin usein reviirillä on reheviä lepikoita tai pajukoita, mutta myös villinä rehottavat hoitamattomat pihapiirit kelpaavat. Viitasirkkalinnun kannan- ja levinneisyysalueenmuutokset tunnetaan osittain puutteellisesti, toisaalta lajin vähälukuisuuden ja toisaalta öisen aktiivisuuden tähden. Mitä ilmeisimmin viitasirkkalintu pesi erittäin harvalukuisena maassamme jo 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. 1950-luvulla siitä on vain 12 havaintoa, mutta sen jälkeen havaintomäärät alkoivat vähitellen kasvaa. Mitä ilmeisimmin yölaulajaretkeilyn yleistyminen nosti havaintomääriä. 116 Viitasirkkalintureviirit Lahdessa 1962–2013. 1980-luvulta lähtien viitasirkkalinnun pesimäkanta kasvoi entistä voimakkaammin ja kasvu on siitä lähtien jatkunut. Laji on silti edelleen pysynyt harvalukuisena pesimälajina. 1990-luvun loppupuolella pesimäkannan kooksi arvioitiin noin 500–700 paria. Aiempien vuosikymmenten arviot liikkuivat noin 100 parin tienoilla. Nykyään kannan arvellaan kasvaneen 1000–2000 pariin. Esiintyminen Lahden alueen yölaulajaseurannoista voidaan havaita lajin runsastuminen. Vuosittaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria ja laji on edelleen varsin harvalukuinen Lahdessa. I Lintuatlaksessa viitasirkkalintuja havaittiin 10 ruudulla ja lajin parimääräksi arvioitiin 1–10. Nyt tilanne on ruutujen osalta 13 ja parimääräksi voidaan arvioida vuositasolla 3–9.
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above