Kivitasku (Oenanthe oenanthe) Kivitasku esiintyy koko maassa saaristosta tunturiseuduille. Kivitasku on avomaiden lintu, joka on sopeutunut monenlaisiin kuiviin avoympäristöihin. Sille kelpaavat niin tunturien kivikkopaljakat, pellot joissa on sopivia kivikasoja, meren avoluodot, teiden penkat, hakkuuaukeat, rakennustyömaat, joutomaat jne. Pohjois-Suomessa lajin voi löytää pesivänä myös avoimista ja valoisista männiköistä. Linjalaskenta-aineisto paljastaa kivitaskun pesimäkannan pysyneen ennallaan tai korkeintaan taantuneen hivenen, 1940-luvulta 1950-luvulle. Tämän jälkeen laji alkoi runsastua ja kannankasvua jatkui maan eteläpuoliskossa 1970-luvulle, pohjoispuoliskossa aina 1980-luvulle asti. Maan pohjoisosissa kivitaskun oletetaan hyötyneen pellonraivaustoimista, aurattujen hakkuualojen kasvusta, rakentamisesta ja metsäautoteiden määrän kasvusta. Etelä-Suomessa pohjoista populaatiota suurempi osa kivitaskuista pesii pelloilla ja etelässä alkoikin syvä taantuma jo 1970-luvulla. Taantuma on yhdistetty viljelykäytäntöjä yksipuolistavan tehomaatalouden mukanaan tuomaan monimuotoisuuden heikkenemiseen. Laidunten ja kivikkoisten hakamaiden väheneminen karjan vähenemisen myötä on vähentänyt kivitaskun ruokailu- ja pesimäympäristöjä peltomaisemassa. Yhdistetty linja- ja pistelaskenta-aineisto jaksolta 1975–2010 paljasti kivitaskukannan taantuneen noin puoleen. Peltolintujen kartoituslaskenta-aineistossa vuosilta 2001–2008 Etelä-Suomesta kivitaskun kannassa ei näy tilastollisesti merkitsevää trendiä suuntaan tai toiseen. 1970- ja 1980-luvuilla maassamme arvioitiin pesivän noin 300 000 kivitaskuparia. Nykykannan kooksi on arvioitu 50 000–100 000 paria. Esiintyminen Lahdessa kivitaskuja tapaa eniten ihmisen luomista elinympäristöistä. Kivitaskulle mieluisia alueita ovat Ruoriniemen-Sataman alue, Kujalan jätekeskus, Renkomäen sorakuopat sekä alueen maankaatopaikat ja ratapiha-alueet. Perinteisessä peltoympäristössä lajia tavattiin todennäköisesti-varmasti (indeksit 4‑8) pesivänä vain Kujalasta ja Luhdanjoelta. I Lintuatlaksessa laji tavattiin 33 ruudusta ja sen parimääräksi arvioitiin 50, II Lintuatlaksen vastaavat luvut Huomioita Uusimmassa maamme eliölajien uhanalaisuusarvioinnissa silmälläpidettävä. Peltomaiseman muutosten lisäksi kivitaskumäärin ovat voineet vaikuttaa sääolosuhteet kivitaskuista elää ihmisen muovaamissa ympäristöissä, joten merkittävää taantumista ei atlasten välillä todennäköisesti ole ollut. Varhaisemmasta lajin kannankehityksestä 106 ovat 48 ruutua ja noin 50–60 pesivää paria. v. 2010 kivitasku määritellään vaarantuneeksi, kun se vielä aiemmassa arviossa v. 2000 oli Afrikan talvehtimisalueilla. Lahdessa suurin osa I Lintuatlas ei ole tietoa. II Lintuatlas
Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above