Page 104

Lahden II Lintuatlas | 2009-2011

102 I Lintuatlas II Lintuatlas Satakieli (Luscinia luscinia) Satakielen yhtenäinen levinneisyys keskittyy maan eteläosiin, jotakuinkin Satakunnasta Etelä Karjalaan olevan linjan eteläpuolelle, mutta lajia tavataan aina Oulun ja Kuusamonkin korkeuksille asti. Satakielen elinympäristöä ovat ryteikköiset, mutta kuitenkin tarpeeksi aukkoiset, nuorehkot lehtimetsät sekä lehdonreunukset ja puistometsiköt. Usein reviirillä tai sen läheisyydessä on vettä. Satakieli oli Suomessa 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla harvalukuinen pesimälaji, jota esiintyi vain maan kaakkoisimmassa nurkassa. Noin 1950–1960 -luvuilta lähtien se alkoi levittäytyä länteen ja lounaaseen ja tätä levittäytymistä ilmeisimmin edesauttoi pensoittumisen ja metsittymisen lisääntyminen eli nuorten lehtipuuvaltaisten metsäalueiden alan kasvu. Laskenta-aineistot (yhdistetty linja- ja pistelaskentadata) jaksolta 1979–2010 paljastavat kannan kaksinkertaistuneen. Pelkkiin linjalaskentoihin perustuva 1970-luvun parimääräarvio oli noin 8500, mutta 1980-luvun lopulla jo noin 17 000 paria. Nykykannaksi arvioidaan 18 000–25 000 paria. Esiintyminen Lahdessa lajin vuosittaisia reviirimääriä on julkaistu yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1974. Parhaita satakielialueita Lahdessa ovat Okeroisten seutu, Kilpiäinen ja Näkkimistö. I Lintuatlaksessa laji havaittiin 43 ruudulla, nyt 77:llä. I Lintuatlaksen aikainen parimääräarvio oli 70. Nykyinen 80–90 paria. Huomioita Satakielen kannankehitys on ollut kasvava 1960-luvulta alkaen ja 80-luvun alkupuolella lajilla oli monia hyviä vuosia. 1980-luvun lopussa määrät vähenivät ja alkoivat nousta uudelleen vasta 2000-luvulla. Reviirimääriin vaikuttaa ainakin yökuunteluinnostus sekä sääolot, jotka vaikuttavat poikastuottoon. Satakielireviirit Lahdessa 1970–2013.


Lahden II Lintuatlas | 2009-2011
To see the actual publication please follow the link above