RIIHIGALLERIA – erämaa-ateljee Kun Niilo Suojoki muutti vaimonsa Fannyn kanssa pysyvästi Kuhmoisiin Leppäkoskelle 40-luvun loppupuolella, kylien elämä oli varsin toisennäköistä kuin kuutisenkymmentä vuotta myöhemmin. 12 He olivat ostaneet tontin noin pari kilometriä kylän ulkopuolelta, jonne rakensivat talonsa Pitkäveden rantamaisemiin. Naapureita ei ollut lähellä, mikä oli tärkeää Niilo Suojoelle. Leppäkosken kylä eli ja hengitti vilkkaana matkan päässä; oli kauppoja, pankkeja, posti, koulu, jopa teollisuuslaitoksia. Linja-autot kulkivat päivittäin Tampereelle, Orivedelle, Kuhmoisten kirkonkylään... Niilo Suojoki rakensi Riihigallerian kuusikymmenluvulla pääosin vaimonsa, poikansa ja paikallisten työmiesten kanssa. Hirret saatiin vanhoista riihistä 30 kilometrin säteeltä ja tuotiin hevospeleillä, osin jäätä pitkin paikalle. Kun riihten hirret kasattiin jälleen, muodostui 5 riihen pituinen näyttelytila, jossa näyttelyhuoneesta toiseen voi kulkea peräjälkeen koristeellisten ovikaarien alta. Alkuperäisessä muodossaan galleriassa säilyi ensimmäinen (Suojoen suuret kansatieteelliset maalaukset), kolmas ja viides riihi, jota myös mustaksi riiheksi sanotaan. Ennen uudestaan pystyttämistä hirret täytyi puhdistaa huolella, mikä oli työlästä ja aikaavievää. Kaksi näyttelyriihihuonetta, toinen ja neljäs, rakennettiin jäljelle jääneistä hirsistä kuten myös lattiat ja katot laudoiksi sahattuina. Riihigallerian ulkomuodon idean Niilo Suojoen sanotaan saaneen lukuisilla kansatieteellisillä maalausmatkoillaan Itä-Karjalaan. Rakennukseen kuuluu olennaisena osana 42 pylvään kannattama avoveranta, 32 metriä pitkä, kolmisen metriä leveä, räystäslaudat sahalaitaisiksi lovetuin koristeltuina. Rinteeseen rakennettuun jykevään galleriaan noustaan leveitä liuskekivillä päällystettyjä portaita pitkin Leppäkosken kohistessa taustalla ja Pitkäveden kimmeltäessä mäntyjen lomasta. Niilo Suojoki suunnitteli Riihigallerian erämaa-ateljeekseen aikoen maalata sinne pysyväksi näyttelyksi 20 suurikokoista kansatieteellistä maalausta kolmeen riiheen, kahden riihen jäädessä myyntinäyttelytiloiksi. Riihigalleria avattiin yleisölle kesällä 1968, taiteilijan ollessa 60-vuotias. Se herätti paljon huomiota; eihän maaseudulla ollut vielä pysyviä kesänäyttelygallerioita kuin parinkymmenen kilometrin päässä Orivedellä sijaitseva kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen Purnu, edellisenä vuonna avattu ja täysin erilainen galleria. Itseoppineen taidemaalari Niilo Suo- joen suuri unelma omasta erämaa-ateljeesta oli toteutunut; hän oli suunnitellut, luonut, rakentanut mahtavan gallerian huolimatta jatkuvasta taloudellisesta ahdingosta, epäilyistä ja enteilevästä sairaudesta. Hän sai nauttia ateljeestaan vain kahden kesänäyttelyn verran; nopeasti edennyt syöpä voitti taiteilijan marraskuussa 1969. Niilo Suojoen vaimo Fanny, hänen väsymätön kumppaninsa ja muusansa, jatkoi näyttelyiden sarjaa vuoteen 1975. Syksyllä 1975 hän tarjosi Kuhmoisten kunnalle Riihigalleriaa 80 000 markan hinnasta. Kunta osti Riihigallerian kymmenen tuhatta pienemmällä summalla lupautuen jatkamaan näyttelyperinnettä. Riihigalleriassa on jatkettu näyttelytoimintaa ja tulevaisuudessa tullaan jatkamaan. Vuosi vuodelta gallerian arvo nousee yhtenä omaleimaisimmista ateljeista Suomessa. Riihigalleria oli ainutlaatuinen syntyessään, hengen voitto aineesta, ja nykyisin termein sen rakennustapa ekologinen, luontoasäästävää uusiorakentamista. Riihigallerian kesänäyttelyiden toivotaan tavoittavan suuren määrän yleisöä, kuitenkin Niilo Suojoen henkistä perintöä kunnioittaen. Riihigalleria on ollut ja tulee aina olemaan ainutlaatuinen. Kesällä 2013 ilmestyi tohtori Sirkka-Liisa Rannan kirjoittama ja Kuhmoisten kunnan kustantama teos Niilo Suojoen elämästä ja taiteesta. Kirjaa on myynnissä Riihigalleriassa ja Kuhmoisten Kädentaitajien myymälässä kirkonkylällä. Sohvi Koskinen näyttelyvastaava
Kuhmoinen Palvelee 2014
To see the actual publication please follow the link above