Reima ja Raili Pietilän suunnitteleman Dipolin arkkitehtuurille tunnusomaista ovat särmikäs katto ja luonnonkivet. KORJAUSRAKENTAMINEN | 49 DIPOLI JA PAIKAN HENKI Arkkitehdit Raili os. Paatelainen ja Reima Pietilä voittivat vuonna 1961 teekkareiden ylioppilaskun-tatalosta järjestetyn arkkitehtuu-rikilpailun. Sen suunnittelu tuli ajankohtaiseksi, kun Alvar Aallon piirtä-mät Teknillisen korkeakoulun rakennuk-set samoihin aikoihin valmistuivat Espoon Otaniemeen. Pietilöiden ehdotus nimimerkillä ”Luo-lamiesten häämarssi” sai toisen jaetun sijan yhdessä arkkitehti Osmo Lapon ehdotuk-sen kanssa. Pietilöiden ehdotuksen voitet-tua rakennus sai nimen Dipoli, toinen Poli. Ehdotus sai Suomessa ristiriitaisen vas-taanoton ja toteutustakin pidettiin vaikea-na. Rakentaminen edellytti Reima Pieti-län läsnäoloa työmaalla, jotta esimerkik-si seinäpintoja peittävät kivet tulivat ase-teltua oikein. Dipolin arkkitehtuuri viestitti ennen muuta paikan henkeä. Kallioiselle maa-perälle sijoitetun rakennuksen rakennus-materiaalina käytettiin paikalta louhittua kiveä. Rakennus tuli Pietilöiden mukaan ymmärtää luonnon jatkeena. Se oli Reima Pietilän mukaan ”ympäristökoe”. Julkisi-vujen materiaaleina ovat luonnonkiven ohella kupari ja puu. Dipoli sijoitettiin keskelle luontoa kal-lioisen kukkulan laelle ja metsän siimek-seen. Rakennus koostuu suorakulmaisesta kurinalaisemmasta osasta ja vapaamuotoi-sesta omaperäisestä osasta. Näyttävät suu-ret yleisötilat sijaitsevat vapaaseen, veistok-selliseen muotoon suunnitellussa tilassa. Kallio ja kivet ovat särmikkään ja veis-toksellisen katon ohella olennainen osa tä-män tilanarkkitehtuuria. Sisätiloissa käy-tännöllisyyttä lisää muunneltavuus liukuo-vineen. PUHDASTA VAI YKSILÖLLISTÄ TYYLIÄ? Modernin selkeälinjaisen arkkitehtuurin perinne oli 1960-luvulla vahva. Sen mu-kaan rakennukset nähtiin paikan hengestä riippumattomina puhtaina muotoina. Sa-manlaisia geometrisiin linjoihin perustu-via taloja voitiin rakentaa minne vaan. Pie-tilöille sen sijaan oli tyypillistä orientoitua arkkitehtuuriin rakennuspaikan tunnel-man ja perinteen hengessä. Heille oli myös tyypillistä lähteä pois Helsingistä ja jatkaa suunnittelua luonnon-helmassa kaukana kaupunki-ilmapiiristä. Pietilöitä on pidetty poikkeuksellisen yk-silöllisinä ja romanttisinakin suunnitteli-joina. Heidän julkiselle arkkitehtuurilleen oli Dipolista lähtien tyypillistä kalleus. Di-polin valmistuttua Reima Pietilä totesi en-teellisesti Suomen Kuvalehden haastatte-lussa, että ”mutkat maksaa”. Kilpailutuomarina toiminut Alvar Aalto olisi hyväksynyt koko rakennukselle täy-sin veistoksellisen muodon. Hän näki Pie-tilöiden ratkaisun kompromissina veistok-sellisen ja rationaalisen muodon välillä. Valmistuttuaan vuonna 1966 Teknilli-sen korkeakoulun ylioppilaskuntatalo Di-poli koettiin Suomen arkkitehtuuripiireis-sä tyylittömänä ratkaisuna. Sitä on luon-nehdittu arkkitehtuuriltaan ekspressiivi-seksi ja surrealistiseksi. YLEISPÄTEVÄN MODERNISMIN VASTAKOHTA Omaa tinkimätöntä linjaansa edustanut Reima Pietilä perusti arkkitehtonisen ajat-telunsa paikalliseen kulttuuriin, kieleen ja kertovaan sisältöön. Pietilöiden arkkiteh-tuuria on arvostettu ulkomailla ja sitä on määritelty paikalliseksi kansainvälisen yleispätevän modernismin vastakohtana. Arkkitehtilehdessä 5/1967 olleen Dipo-li- rakennuksen esittelyn yhteydessä Reima Pietilä kirjoitti: ”Dipolista saa olla erimiel-tä. Dipoli on hyvän maun vastainen; tyyli-tön. Se on koeteltujen ja hyvien sommitte-lusääntöjen vastainen. Se puolustaa oikeut-ta olla erilainen ja on silti arkkitehtuuria ja uskoo, että arkkitehtuuri on enemmän kuin vain eräs (arkkitehtien suosima) ra-kennustyyppi.” Aalto-yliopiston omistukseen siirtynyt Dipoli jatkaa olemassa oloaan peruskorjat-tuna ja kiinnittyy entistä vankemmin Ota-niemen kampukselle. Reima Pietilä tuskin olisi pahoillaan Dipolin saamasta uudesta käyttötarkoituksesta – pikemminkin ehkä tyytyväinen Dipolin uudesta tulemisesta ja avarakatseisemmasta asenteesta nyky-arkkitehtuurin yksilöllisyyttä kohtaan. RAKENNUSHISTORIALLISESTI MERKITTÄVÄÄ Omaleimaisella arkkitehtuurillaan polemiikkia aiheuttanut Dipoli peruskorjataan Aalto-yliopiston päärakennukseksi. Otaniemen Teknillisen korkea-koulun rakennukset ovat siirtyneet Aalto-yliopiston omistukseen ja sen myötä alueella peruskorjataan sekä täydennysrakennetaan uutta kampusta. Teksti: T i ina Ottela Kuva: Museovi rasto Dipolin valmistuttua Reima Pietilä totesi enteellisesti Suomen Kuvalehden haastatte-lussa, että ”mutkat maksaa”.
2016 Korjausrakentaminen | No3
To see the actual publication please follow the link above