Toisin kuin lehtikirjoittelusta voisi päätellä, kuntien sisäilmatilanne nähdään vuonna 2014 toteutetun SE 5 -tutkimuksen valossa pikem-minkin positiivisena kuin negatii-visena. Huolta herättää Suomen Kuntaliitossa kuitenkin se, että sisäilmaon-gelmat olivat tutkimuksen mukaan monis-sa kunnissa kasvamaan päin. – Ongelmana on, että sisäilman laatu ja energiakysymykset nähdään usein toisis-taan erillisinä asioina. Myös niihin liittyvä lainsäädäntö, määräykset ja ohjeet ovat pää-sääntöisesti erillisiä. Osa niistä on eri mi-nisteriöiden alaisiakin, tilapalvelupäällikkö Jussi Niemi Suomen Kuntaliitosta toteaa. Ongelmia syntyy, jos sisäilmaston laa-dun ja energiatehokkuuden välille syntyy keskinäistä ristiriitaa. – Näin voi käydä, jos esimerkiksi ener-giaa säästetään tinkimällä ilmanvaihdos-ta eikä ilma vaihdu riittävästi. Ensisijai-sesti olemme huolissamme olemassa ole-vasta rakennuskannasta ja tähän suori-tettavista energiatehokkuutta parantavis-ta toimenpiteistä. Kuntien ei pitäisi tehdä koko kiinteistömassaa kokevia linjauksia esimerkiksi ilmanvaihdon käyntiaikojen suhteen, vaan arvioida sopivat toimenpi-teet rakennus kerrallaan. KOORDINAATTORI AVUKSI SE-projektin puitteissa tehty kyselytutki-mus 54 kunnalle osoittaa, että laadukkaan sisäilmaston ja energiatehokkuustoimien yhteensovittamisessa on onnistuttu vaih-televasti. Suurin piirtein saman verran oli positiivisia ja negatiivisia kokemuksia. – Vapaissa vastauksissa esille nousi sel-keästi se, että jokaisessa hankkeessa tar-vittaisiin koordinoiva taho huolehtimaan molempien osa-alueiden tarpeiden yhteen-sovittamisesta. Eri hankevaiheissa on si-säilma- ja energiakoordinaattoritoimin-nalla saatu käytännössä hyviä tuloksia. Kuntiin tarvittaisiin myös lisää ohjeis-tusta ja koulutettua henkilökuntaa, tote-aa SE 5 -tutkimusraportin laatija, johtava konsultti Esko Korhonen FCG Konsul-tointi Oy:stä. Energiatehokkuuden ja sisäilmaston yh-teensovittamiseen on tehtykin ohjeistus-ta, ainakin VTT:n TOVA-käsikirjassa, jos-ta oli raportti Rakentajain kalenterissa jo vuonna 2009. ovat ongelmaan nähden riittäviä. Esimer-kiksi ulkovaipan kapselointi ja tiivistys voivat toimia tapauskohtaisesti, mutta ne on toteutettava harkitusti ja oikein. EDELLEEN PALJON PUUTTEITA Kuntien rakennusten sisäilmaolosuhteissa on Korhosen arvion mukaan edelleen pal-jon puutteita. Kyselyyn vastanneista kun-nista yli 80 prosentilla oli vähäistä merkit-tävämpi sisäilmaongelma 0-25 prosentissa rakennuskannastaan. Noin 10 prosentil-la kunnista oli vastaava sisäilmaongelma 25–50 prosentissa rakennuskannastaan. Sisäilmaongelmien raportoitiin kasva-neen eniten suurissa, yli 50 000 asukkaan kunnissa. Puolet pienistä, alle 10 000 asuk-kaan kunnista arvioi sisäilmatilanteensa hyväksi. Korhonen ei kuitenkaan luota siihen, että pienissä kunnissa tilanne oli-si näin ruusuinen. – Suuremmissa kunnissa käytetään eh-kä enemmän resursseja rakennusten kun-non ja sisäilmaolosuhteiden selvittelyyn. Se lisää osaltaan tietoisuutta. Myös ihmisten yleinen valveutuneisuus ja median kiin-nostus saattavat lisätä suurissa kunnissa ongelmien esille tuloa. STRATEGINEN KEHITTÄMINEN JÄÄNYT JALKOIHIN Kuntien rakennusten korjausvelan suu-ruudeksi arvioitiin SE 5 -projektissa 6,3 miljardia. Korjausvelka oli kasvanut ole-tettua enemmän ja sama suuntaus on jat-kunut. Ympäristöministeri Kimmo Tii-likainen arvioi keväällä 2016 koko Suo-men rakennuskannan korjausvelaksi 15 miljardia euroa. Korhosen mukaan kuntien keskeisin ongelma on, että niillä on selvästi liikaa rakennuskantaa palvelutarpeeseen näh-den. Sen kannattavaan ylläpitoon ei ole riittävästi resursseja. – Suuret yli 50 000 asukkaan kunnat olivat laatineet toimitilaohjelmia, pts-suun-nitelmia ja salkutuksia selkeästi enemmän kuin pienet kunnat. Rakennuskanta pitäisi optimoida tarvetta vastaavaksi ja ylimää-räisistä kiinteistöistä luopua myymällä, purkamalla tai jalostamalla uuteen käyt-töön, hän sanoo. Niemi suosittelee tutustumaan Har-kittua omistajuutta toimitiloihin (Harko) -hankkeen aineistoon*). FCG:n Esko Korhosen mielestä Suomen energiamääräykset tuntuvat jo nykyisellään ylimitoitetuilta. – Tarvetta olisi tiiviissä muodossa esite-tylle ohjeistukselle, joka olisi lukijalle hel-posti hahmotettavissa, Niemi esittää. RISTIRIITATILANTEITA VOI SYNTYÄ Entä vaarantavatko energiatehokkuustoi-met sisäilman laadun? Kyselyyn vastan-neista kunnista yli puolet arvioi, että ener-giatehokkuustoimet ovat vaikuttaneet po-sitiivisesti sisäilman laatuun. Noin viides-osa koki vaikutukset negatiivisena ja hie-man suurempi joukko neutraalina. – Energiansäästötoimilla voi olla nega-tiivisia vaikutuksia ja ne voivat aiheuttaa ristiriitatilanteita sisäilman laadun suh-teen. Vaikutukset sisäilman laatuun kal-listuvat kuitenkin positiivisen puolelle – sehän tarkoituskin on. Eihän energiakor-jauksissa muuten mitään järkeä olisi, Nie-mi pohtii. Hän muistuttaa kiinteistönomistajan vastaavan loppukädessä kokonaisjärjes-telmän hallinnasta. – Jos energiantehokkuutta parantavat toimenpiteet suunnitellaan oikein, koko-naisuus on jatkuvasti hallinnassa ja jär-jestelmiä käytetään sekä huolletaan oikein, energiatehokkuuden pitäisi lähtökohtaises-ti parantua eikä sisäilmaongelmia pitäisi syntyä. Joku asia laatuketjussa on aina pra-gannut, jos pääsee syntymään negatiivisia kokemuksia. – Tärkeää on sekin, että korjaustoimet KORJAUSRAKENTAMINEN | 2 3 SISÄILMAONGELMIEN LÄHTEITÄ: • Kosteusvauriot ja -ongelmat • Puutteellinen tai väärin toimiva ilmanvaihto • Korvausilman tai ilmanvaihtokanavan likaisuus • Sisämateriaalien haitalliset päästöt • Myös käyttäjien erilainen herkkyys vaikuttaa ongelmien analysointiin
2016 Korjausrakentaminen | No3
To see the actual publication please follow the link above