Antti Ahola: ”En lähtisi edistämään energiataloudellista rakentamista liian heppoisin perustein.” teeseen nähden suhteellisen hyvin ja Ahola oli kokenut henkilökohtaiseksi velvollisuu-dekseen saattaa sovitut urakat loppuun. Tällainen suoraselkäinen toiminta auttoi monet alihankkijat pahimman laman yli ja pelasti jotkut jopa vararikolta. Se herätti yhteistyökumppaneissa luot- tamusta, mikä tuli konkreettisesti esiin, kun Ahola ja toinen entinen kummilalainen Timo Lindberg ryhtyivät perustamaan omaa yritystä. Kauaskantoisin kontakti syntyi, kun mikkeliläisen Putkiura Oy:n toimitusjohtaja Risto Riipinen otti yhteyt-tä – kuultuaan Aholan aikeista perustaa rakennusliike – ja pyysi ”piästä mukkaan”. – Oli iso merkitys saada isohko toi-miva yritys mukaan, kun itsellä ja yhtiö-kumppaniksi lähtevällä Timo Lindbergillä oli vakuutena lähinnä omakotitalo, Aho-la kertoo. KORJAUSRAKENTAMISEN VISIO Antti Ahola oli jo Kummilan aikoinaan nähnyt korjausrakentamisessa valoisan tulevaisuuden. Oma rakennusliike kes-kittyi toiminta-ajatuksensa mukaisesti alusta lähtien korjausurakointiin ja nousi pian korjausurakoitsijoiden kärkikastiin. – Sittemmin listasijoitus on volyymissa mitattuna hienokseltaan pudonnut, koska useimmat isot liikkeet ovat havahtuneet omaan korjausurakointitoimintaansa myö-hemmin, hän kertoo. Erikoistuminen on tuonut Aholan yh-tiölle vastuunalaisia töitä erityisesti Hel-singin keskustassa. Finlandia-talon julki-sivuremontti on yksi niistä. – Urakat on tehty suunnitelmien mu-kaan, mutta tosiasia on, ettei Carraran marmori kestä suomalaisia olosuhteita täs-sä kohteessa. Olemme ehdottaneet lisätuu-letusta ja kaiken kaikkiaan rakennusfysii-kan parantamista arkkitehtonista ilmettä muuttamatta. Ainoa muutos siitä olisi, et-teisössä kasvaneesta Aholasta piti tulla kemisti. Hän muutti isänsä kaivosonnet-tomuuden seurauksena perheen mukana Pietarsaareen ja sai työpaikan Kokkolan Rikkihappo Oy:n laboratoriossa. Työhön pääsyä piti kuitenkin odottaa vuoden ver-ran, koska kolmivuorotyöhön sai ryhtyä vasta täysi-ikäisenä. – Näin ajauduin rakennuksille. Tuo-reen puutavaran ja muottiöljyn tuoksu, huumori, hyvä porukkahenki – se kieh-toi. Ja aina oli joukossa hyviä tarinanker-tojia. Syntyi nopeasti päätös siitä, että ra-kentaminen on minun alani, Ahola muis-telee uravalintaansa. Hyvinkäälle hän muutti suoraan Vaa-san ”Tekusta” valmistuttuaan, kun Hyvin-kään Talonrakennus Oy:n toimitusjohtaja Veikko Laine otti nuoren miehen töihin. – Alkuaikojen kohokohtia oli epäile-mättä se, kun pystytimme palossa täysin tuhoutuneen Koneen nosturihallin kolmes-sa kuukaudessa uudelleen. Tästä oli Ko-neen johdon kanssa viimeksi puhetta, kun vietimme Munkkiniemen kartanon remon-tin valmistujaisia, Ahola kertoo. KUMMILAN LEIVISSÄ Nuoren rakentajan saappaat kasvoivat ko-koa hänen siirryttyään yrityskaupan myö-tä Kummila-yhtiön palvelukseen. – Jälkikäteen tarkastellen sain hyvää oppia omaan yritystoimintaan, kun Kum-milan urakointitoiminta piti polkaista tyh-jästä käyntiin 1980-luvulla Helsingissä. Aluksi varoimme tarjoamasta liian suu-ria urakoita tai jos niin tehtiinkin, se tapah-tui vain perehtyäksemme Helsingin ura-kointitilanteeseen. Malmin terveysaseman tultua laskentaan päätimme, että nyt se sit-ten alkaa. Voitimme urakan ja sen jälkeen alkoi nopea kasvu, Ahola kertoo. Elettiin kasvuhuumassa. Kun ajat heik-kenivät, Kummila ajautui monien muiden merkittävien perinteisten rakennusliikkei-den tavoin vararikkoon. Kummila meni nurin 1994, mutta Kummilan konkurssi-pesä nousi seuraavan runsaan puolentoista vuoden aikana Suomen kuudenneksi suu-rimmaksi rakennusliikkeeksi. Pitkälti volyymi kertyi Aholan vetämän Helsingin yksikön töistä. Helsingin yksi-köllä oli mennyt jo ennen vararikkoa tilan-tä rakennus hieman kasvaisi ulospäin, ei-kä sitä juurikaan huomaisi, Ahola toteaa. Monet vanhat arvokiinteistöt ovat niin ikään olleet yhtiön remontoitavina. Tänä vuonna valmistuu esimerkiksi Bulevardin varrella sijaitsevan entisen WSOY:n talon remontti, jossa rakennus palautetaan al-kuperäisen käyttötarkoituksensa mukai-sesti asunnoiksi. Rakennus Oy Antti J. Aholan pääsy mu-kaan vaativimpiin peruskorjaushankkei-siin on herättänyt kilpailijoiden kiinnos-tuksen. Pian seitsenkymppinen Ahola ker-too pitkään torjuneensa ostoyritykset, kos-ka oli nähnyt itse, että ostetuksi ja myy-dyksi joutuminen ei ole henkisen ilmapii-rin kannalta hyvä ratkaisu. – Arvostan omaa henkilökuntaani niin paljon, etten ole halunnut sen hajoavan yri-tyskauppojen jälkimainingeissa, hän pe-rustelee. Sopiva ostaja kuitenkin ilmaantui muu-tama vuosi sitten: Rakennusliike U. Lip-sanen. Aholan mukaan kaupat syntyivät, koska yhtiöillä ei ollut minkäänlaista pääl-lekkäisyyttä sen enempää maantieteelli-sesti kuin toiminnallisestikaan. Lipsasten yhtiö uudisrakentaa ”maakunnissa”, Ra-kennus Oy Antti J. Ahola peruskorjaa Hel-singissä ja muualla Uudenmaan alueella. TYÖT JATKUVAT Nuorempana ympärivuorokautisia ja lo-mattomia työrupeamia paiskineen Aholan työpäivät alkavat nyt vasta 6.30 ja päät-tyvät jo iltapäivällä viideltä. Viikonloput ovat firman töistä vapaat, mutta 1950-lu-vun omakotitalossa riittää kunnostamista. – Sinä päivänä, kun ei ole enää muka-vaa lähteä aamulla töihin, ilmoitan jäänee-ni eläkkeelle. En minä oikein muuta osaa kuin tätä rakentamista, mitä nyt nuorem-pana renkihommia paiskin äidin kotitilal-la, Ahola muistelee. Kokemus on tuonut näkemystä, kun-nioitusta ja malttia rakentamisen perus-asioita kohtaan. Ahola ei lähtisi edistä-mään energiataloudellista rakentamista liian heppoisin perustein. – Perinteisellä rakentamisella pärjätään kyllä, kunnes on riittävästi tietoa siitä, mi-ten äärimmäisen tiiviiksi rakennetut nol-laenergia- ja passiivitalot toimivat. KORJAUSRAKENTAMINEN | 1 3 "Arvostan omaa henkilökuntaani niin paljon, etten ole halunnut sen hajoavan yrityskauppojen jälkimainingeissa."
2016 Korjausrakentaminen | No3
To see the actual publication please follow the link above