Uudet lasiseinät avartamassa käytävätiloja. niin ainutlaatuinen, ettei sitä saanut purkaa, Muurimäki täydentää. MAAPERÄ YLLÄTTI Espoon kuuluisa maaperäkin pääsi yllättämään. Moreenikerrokseen alta ei paljastunut kalliota, kuten kuviteltiin, vaan siellä velloi savipatja. Paaluja jouduttiin varaamaan kaksi kilometriä enemmän kuin oli laskettu. – Voi vain kuvitella, mitä se aikatauluihin vaikuttaa, Laakeristo toteaa. Koska pohjaolosuhteet olivat vaihtelevat, perustamistapoja oli useita. – Käytimme kahta eri paalutyyppiä; teräsbetoni- ja porapaaluja, joista porapaaluja tarvittiin liittymäpintojen tekemiseksi vanhoihin rakennuksiin, hän jatkaa. Yhteensä paaluja meni pääurakoitsijan laskelmien mukaan kuusi kilometriä ja betonia valettiin miltei 6 000 kuutiota. Lisäksi oli perinteistä saneerausta ahtaine sisäpuolisine tiloineen ja louhintoineen. Maarakenteetkin menivät käytännössä uusiksi, koska salaojaputkea jouduttiin vetämään noin kaksi kilometriä. Korjauskustannusten Laakeristo arvioi asettuvan samoihin kuin uuden rakentaminen olisi tullut maksamaan. – Voi kysyä onko järkeä säilyttää vanhoja rakenteita, jos korjaukset äityvät näin työläiksi? Ilman muuta, jos korjausrakentajalta kysytään. LAAJAMITTAISTA KOSTEUDENHALLINTAA Sisäilmaongelmia on torjuttu Muurimäen mukaan joka vaiheessa. Kaikki pilaantuneet rakenteet on purettu ja betonirungot 48 | KORJAUSRAKENTAMINEN tarkistettu sekä pesty. Myöskään saastuneita tarvikkeita eikä kalusteita saa tuoda sisälle. Salojärven mukaan poikkeuksellisen laajaa on ollut työmaa-aikainen kosteusolosuhteiden hallintakin. – Usein kosteusmittauksia on jouduttu jatkamaan 2–4 viikkoa, vaikka betonivalu on pintamittausten perusteella vaikuttanut jo kuivalta. Mittauksia on tehty koko laatan paksuudelta ja monesta kohtaa, jottei pinnan alle varmasti jää muhimaan mitään kosteusriskejä, hän kertoo. Sekä vanhoissa että uusissa rakennuksen osissa on monikulmaisia muotoja, jotka toistuvat maan alta vesikatolle asti. – Rakennustavan pitää olla huolellinen ja kaikki yksityiskohdat on tehtävä oikein, Salojärvi korostaa. – Yläpohjan höyrynsulut ovat onneksi kehittyneet ja polyuretaanielastomeerillä saadaan vesitiiviitä rakenteita hankalissakin nurkissa. Kaikki työn alla olevat rakenteet on tietysti katettu sääsuojin. Näin laajassa kohteessa telttoja on tarvittu tolkuttomasti. MUUNTOJOUSTAVUUS HUOMIOON Käyttäjien toivomia monikäyttöisiä oppimistiloja oli vaikea toteuttaa, koska vastassa olivat suojelutavoitteet. Ulkoilme piti säilyttää ennallaan eikä rakennetekniikka sallinut väliseinien poistoa. Asia ratkaistiin niin, että luokkien ja käytävien välitiloihin sijoitettiin paikka paikoin lasiseiniä ja liukulasiovia. – Se on ehkä suurin muutos entiseen, Muurimäki arvioi. – Rakenneteknisesti aukkojen tekeminen uudelleen rakennettuun osaan oli kuitenkin haastavaa, koska näkyvillä oleva palkisto piti rakentaa uudelleen entisen mukaisesti. Palkit ovat pituussuuntaan ja väliseinät ovat kantavia seiniä. Rakennusta ei ole Muurimäen mukaan varsinaisesti suojeltu, mutta asemakaavassa rakentamisalueen raja on merkitty seuraamaan rakennuksen ulkoseiniä. – Siihen tehtiin suunnitelmissa joitain muutoksia yhteistyössä rakennusvalvonnan ja kaupunginmuseon kanssa. Ne mahdollistivat uuden pääsisäänkäynnin alueen ja tärkeimmän yhdyskäytävän paremman toimivuuden – eli saimme leveämmän käytävän. YHTENÄINEN KOKONAISUUS Sirenin mukaan Tapiolan koulu ja lukio oli 1950-luvulla moderni opinahjo pesämäisine mutteriluokkineen. Nykyajan oppimisympäristöjen ajatukset olivat esillä jo 1960-luvulla; silloin tehtiin avoimia oppimistiloja, mutta 70-luvulla ne laitettiin umpeen. –Nyt tämä koulu on alkanut hengittää sisältä päin uudella tavalla. Ideana on, että lasiovet voivat olla auki oppituntien aikana, sen on todettu rauhoittavan yleisilmapiiriäkin. Rakennuksen ensimmäinen vaihe valmistui joulukuussa 1958 ja seuraava vuonna 1960. Sittemmin koulua on laajennettu kahteen kertaan; ensin 1960-luvulla ja toisen kerran peruskorjauksen yhteydessä 1980-luvulla. – Erityiseksi kohteen tekee se, että kaikissa laajennusvaiheessa on noudatettu alkuperäistä arkkitehtuuria, joten se on pysynyt harvinaisen yhtenäisenä kokonaisuutena, Muurimäki arvioi. Ar tikkeli perustuu Tapiolan koulun työmaal la tehtyihin haastat teluihin ja I lkka Laakeriston esi tykseen Kor jausrakentaminen 2016 -tapahtumassa. IV-kanavat , LV-putket ja sähköjohdot vietiin tekniikkatunneleihin. ”NYT TÄMÄ KOULU ON ALKANUT HENGITTÄÄ SISÄLTÄ PÄIN UUDELLA TAVALLA. IDEANA ON, ETTÄ LASIOVET VOIVAT OLLA AUKI OPPITUNTIEN AIKANA.”
2016 Korjausrakentaminen | No2
To see the actual publication please follow the link above