Page 24

2016 Korjausrakentaminen | No2

”AIOMME ANTAA ASIAKASLUPAUKSIA SIITÄ, ETTÄ TYÖMAALLE EI MENE VIRHEELLISIÄ SUUNNITELMIA, AIKATAULUT SAADAAN HALLINTAAN JA RAHAA JÄÄ SÄÄSTÖÖN.” Jyrki Keinäsellä on takanaan 25-vuotinen ura rakennusteollisuuden 24 | KORJAUSRAKENTAMINEN palveluksessa. Siirtyessään muutama vuosi sitten Swecolta A-Insinöörien johtoon hän havaitsi, että normaalit projektin johtamisen käytännöt eivät koskeneet suunnitteluprojektin johtamista ja ohjausta. Siitä vastaa tilaaja, joka ottaa tavallisesti tähän tehtävään lain määräämän pääsuunnittelijan lisäksi rakennuttajakonsultin. – Pääsuunnittelijan rooli on asetuksessa kuvattu puutteellisesti. Niin kutsutussa huolehtimisvastuussa on jätetty tärkeitä asioita määrittelemättä. Suunnittelun ohjauksesta ja koordinoinnista ei kukaan tahdo ottaa selkeää vastuuta. Korjausrakentamisessa suunnittelun ohjaus olisi kuitenkin erittäin tärkeää, koska joudutaan tekemään vaikeita ratkaisuja, hän toteaa. Suunnittelun ohjaus on vaativaa ja edellyttää usein eri suunnittelualojen koordinaatiota; on huolehdittava, että suunnitelmat saadaan keskenään yhteensopiviksi sekä rakentamis- ja käyttökustannuksiltaan sopiviksi. Lisäksi ne pitää luovuttaa virheettöminä ja ajallaan tuotannolle. – Rakennuttajakonsultin suunnittelunohjaus näyttää kuitenkin tarkoittavan usein sitä, että hankitaan suunnittelijat ja tehdään suunnittelusopimukset, jonka jälkeen siirrytään automaattiohjaukseen. Suunnittelun ohjausta tapahtuu lähinnä kokouksissa, mutta se on jälkijättöistä suunnitelmatoimitusten seurantaa. – Suunnitteluratkaisujen ohjaus tilaajan tavoitteisiin vaatii syvällisempää otetta, Keinänen korostaa. SUUNNITTELU YHÄ MONIMUTKAISEMPAA Tilannetta pahentaa se, että asiakkaiden ja viranomaisten vaatimukset ovat jatkuvasti kasvaneet ja tuoteteollisuus suoltaa uusia materiaaleja markkinoille. Jopa ennestään terve rakennus voidaan sairastuttaa tekemällä vääriä ratkaisuja. Etenkin korjaaminen on vastuullista puuhaa ja vaatii kokemusta; koulusta saatu teoriatieto ei riitä. Tuntevatko esimerkiksi suunnittelijat kaikki rakennusmateriaalit ja niiden yhdistelmät tarpeeksi hyvin, jotta voidaan tehdä toiminnallisesti ja taloudellisesti oikeita valintoja? Osataanko yhdistää uutta ja vanhaa? – Rakennusfysiikan merkitys on korostunut, Keinänen toteaa. – Rakenteiden mekaanisen toimivuuden lisäksi on mietittävä tarkasti, miten kosteus ja lämpö siirtyvät materiaalista toiseen tai miten eri materiaalit toimivat keskenään. Energiatehokkuusvaatimukset ovat tuoneet omat ongelmansa. – Meilläkin iso osa kohteista on sisäilmaongelmaisia, jolloin ensin on selvitettävä ongelmien syyt ennen kuin päästään edes suunnittelemaan. Tämä on ennen kaikkea julkisen rakentamisen ongelma; siinä prosessissa ihan kaikki ei ole onnistunut, hän arvioi. – Tuntuu että julkisten rakennusten homekierre ei helpota vaan pahenee koko ajan. Ongelma on sikäli erikoinen, että se ei koske pelkästään vanhoja rakennuksia; melko uusiakin rakennuksia pistetään kiinni. HANKINTAOSAAMISTA PARANNETTAVA Julkisten kohteiden homekierteen syyt ovat Keinäsen mielessä lähtöisin hankintatavoista. Kohteita suunnitellaan, rakennetaan ja ylläpidetään usein väärin. – Eihän kukaan tee huonoa laatua tahallaan. Jos työlle laitetaan tavoitteeksi ainoastaan halvin hinta, jäävät ratkaisut helposti yhteen vaihtoehtoon. Jostainhan se kate on revittävä. Kumma, ettei tätä ole vieläkään ymmärretty, Keinänen ihmettelee. Julkista hankintaa on pidetty vaikeana lajina, koska tilaaja on tavallaan naimisissa hankintalain kanssa. Ei mikään laki ole pakottanut valitsemaan halvinta, mutta laatukriteerejä on ollut vaikea käyttää. – Odotamme hankintalain uudistukselta paljon. Tilaajalle pitäisi antaa mahdollisuus käyttää lain suomia innovatiivisia hankintoja ja hyödyntää korkeamman osaamisen ratkaisuja. Toivoisin että myös alan sisällä katsottaisiin asioita hieman laajemmalla sydämellä eikä tilaajaa heti säikäytettäisi markkinaoikeusrumballa, jos tämän ratkaisut eivät satu miellyttämään, Keinänen toteaa. Yksi haaste on sekin, että innovaatioita tukeva allianssi on viritetty lähinnä isoihin hankkeisiin. Siinä mielessä yhteistoiminnallinen korjausrakennusprojekti voisi olla seuraava allianssin kehityspaikka. ANSAINTALOGIIKKA PITÄISI UUDISTAA Kaupungeille ja kunnille Keinänen esittää toiveen, että ne tilaajina kytkisivät suunnittelijat nykyistä kiinteämmäksi osaksi hankeprosessia ja hankkeen tavoiteasetantaa. – Haluamme lisää yhteistoiminnallisuutta ja Big Room -tyyppistä työskentelyä. Rakennesuunnittelija ei aina tiedä mitkä muut tavoitteet kuin kustannukset ja aika ovat asiakkaalle, muille suunnittelijoille ja urakoitsijoille arvokkaita – esimerkiksi rakennuksen elinkaari, energiankulutus, ihmisten hyvinvointi, uudet teknologiat, kaluston sopivuus tai fiksu tilankäyttö. Näistä asioista pitäisi voida keskustella ja hakea ratkaisuja etukäteen, hän sanoo. Suunnittelija ei ole perinteisesti ollut mukana hankkeen aikataulutuksessa. Tähänkin haluttaisiin päästä mukaan yhteistoiminnallisilla työkaluilla, kuten Last Plannerilla. Toiveena olisi, että eri osapuolten tarpeet käytäisiin läpi yhdessä ja sovitettaisiin aikatauluja yhteen. Se olisi hyvä alku, jos suunnitelmatarpeet sidottaisiin hankintoihin ja suunnittelu sidottaisiin lähtötietoihin. Hyvä asia on sekin, jos suunnitelmia ei löydä lukkoon liian varhaisessa vaiheessa. Jos niitä tarkennettaisiin vähitellen, luotaisiin tilaa uusille innovaatioille. – Meillä haetaan nyt kokemuksia Target Value Designista (TVD), joka on maailmalla paljon käytetty menetelmä. Sen avulla suunnittelua voidaan ohjata tiettyyn kustannustasoon sen si- HENKILÖ


2016 Korjausrakentaminen | No2
To see the actual publication please follow the link above