KORJAUSHANKKEIDEN DOKUMENTOINTITARVE KASVAA Uudistuneet rakennusmääräykset voivat vaatia merkittäviä muutoksia vanhaan rakennukseen. Koska rakennuksen ominaisluonnetta ja -piirteitä halutaan yleensä vaalia, on pohdittava tarkasti, millaiset ratkaisut ovat toteutettavissa. Se luo usein tarpeen työmaa-aikaiselle dokumentoinnille. Teksti: Kaisa Salminen Kuvat: Petr i Honkonen ja Jyväskylän y l iopiston t iedemuseo Kulttuurihistoriallisesti merkittävien rakennuksien korjaus ja muutoshankkeissa uudet ratkaisut pyritään yleensä mukauttamaan alkuperäiseen ilmeeseen. Se pätee niin rakenneratkaisuihin kuin materiaalivalintoihin. Työmaa-aikaisen dokumentoinnin tavoitteena on tallentaa hankkeen aikana tapahtuvia muutoksia, rakennuksen historiasta kertovia rakennusosia ja rakenteita. Ei siis puhuta tavanomaisesta projektidokumentoinnista, jota esimerkiksi urakoitsija tai valvoja tekee osana kohteen rakennustöiden laadunvalvontaa. Dokumentointi tuottaa jälkipolville tietoa eri aikakausien rakennuksista, rakentamistavoista ja -materiaaleista. Aineisto voi olla apuna rakennuksen kuntotarkastuksissa ja -tutkimuksissa, ylläpidossa ja tulevissa korjauksissa. Se voidaan liittää osaksi rakennuksen huoltokirjaa kertomaan tehdyistä töistä ja käytetyistä materiaaleista. 44 | KORJAUSRAKENTAMINEN KÄYTÄNNÖT VASTA MUOTOUTUMASSA Toistaiseksi työmaa-aikaisia dokumentointihankkeita on tehty melko vähän. Aikaisemmin hankkeista tehtiin esimerkiksi restaurointiraportteja, joissa dokumentoitiin kohteen kunnostushanketta. Restaurointiraportin teossa tehtiin myös esimerkiksi väritutkimusta. Nykyisin nämä tutkimukselliset vaiheet ovat eriytyneet. Dokumentointikohteet ovat olleet pääosin valtion tai kuntien omistamia, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Tehdyt korjaukset ovat olleet mittavia ja vaikuttaneet merkittävällä tavalla rakennukseen. Dokumentointihankkeen taustalla on ollut yleensä raken- TERMEJÄ: Rakennettu kulttuuriympäristö tai rakennusperintö on kokonaisuus, joka muodostuu ihmisen luomasta yhdyskuntarakenteesta; esimerkiksi rakennuksista, pihoista, puistoista ja teistä. Tänä päivänä tehdään paitsi rakennusten inventointeja myös teiden, siltojen ja puutarhojen inventointeja. Inventointien perusteella määritetään kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennusperintö. Tutkimusten tarkoituksena on tehostaa kulttuuriympäristön hoitoa ja säilyttää sukupolvien perintöä tuleville polville. Museoviraston lisäksi inventoinneista vastaavat maakuntamuseot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä maakuntaliitot. Myös hankkeissa ja erikoismuseoissa tehdään inventointeja. Osa kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista on suojeltu lailla tai erilaisin kaavamerkinnöin, mutta paljon on myös suojelematta. Dokumentoinnilla tallennetaan systemaattisesti kohteen fyysisiä ominaisuuksia valokuvaamalla, joskus mittaamalla ja piirtämällä sekä näytteiden avulla. Hyvä dokumentointi pystyy osoittamaan sen, millainen rakennus tai tila oli ennen tehtyä muutosta – jopa materiaalien, pintakäsittelyjen tai värien tasolla. Tämän tiedon pohjalta tulisi teoreettisesti olla mahdollista luoda uudelleen muutoksessa kadonnut ympäristö uudelleen. DOKUMENTOINTI
2016 Korjausrakentaminen | No1
To see the actual publication please follow the link above