KORJAUSRAKENTAMINEN | 47 Rakentamisen laatu on noussut taas keskiöön. Viimeksi tällainen noste nähtiin 1990-luvulla ja silloin laatuherätys liittyi yritysten laatujärjestelmäbuumiin. Onko laatu ikuisuusaihe, joka nousee aika ajoin pinnalle muotivirtausten mukana, vai voiko sen todella laittaa kerralla kuntoon? Valtavirrasta poiketen puolustaisin hieman rakentamisen laatua. Vaikka huonoja esimerkkejä säännöllisesti pintautuu, onko jälki kauttaaltaan kehnoa? Vertailun vuoksi esimerkiksi tietotekniikan laadusta puhutaan paljon vähemmän, vaikka tietotekniikkaprojekteissa on aivan normaalia, että kustannukset ja aikataulut ylittyvät kolmanneksella. Tuloksena on buginen, runsaasti korjauspäivityksiä vaativa tuote. Väittäisin, että rakentajien ei ole syytä alistua yleistävään mustamaalaukseen, saati sortua siihen itse. Sen sijaan olisi pidettävä ammattiylpeydestä kiinni, samalla kritiikkiä kuunnellen. Osan kritiikistä voi laittaa sen piikkiin, että rakennus on käyttäjien elämään keskeisesti vaikuttava tuote, jonka suhteen vaatimukset kasvavat samassa suhteessa kuin käyttäjäkunnan uusavuttomuus leviää. Rakentajien laatukäsitys ei ole kehittynyt käyttäjien vaatimustason myötä, eikä laadun palvelullisia aspekteja osata ottaa huomioon riittävästi. LAATUJÄRJESTELMÄ AUTTAA ALKUUN Mikä laadussa sitten mättää? Yrityksissähän on yhtenäiset laatujärjestelmät ja -prosessit, joita on käytetty kohta pari vuosikymmentä. Onko vika järjestelmissä vai niiden soveltamisessa? Itse uskon, että hieman molemmissa. Laatujärjestelmät veivät kehitystä eteenpäin, mutta se on jäänyt junnaamaan. Nuorelle porukalle pitäisi jaksaa opettaa taas aivan perusasiat kuten se, että laadunvarmistuksen kulmakivi on työvaiheen aloitus-, ei vastaanottovaihe. Laatuvaatimuksia ei voi myöskään valvoa, jos ei tunne niitä itse. Vahva keino olisi edelleen sekin, jos laatuvaatimukset avattaisiin ja ensimmäisen työkohteen katselmus tehtäisiin systemaattisesti. Toisaalta laatuajattelussa tai sen soveltamisessa on sisäänrakennettuja ongelmia. Laatuprosesseista ja -menetelmistä voi tulla kehityksen este, jos tuotoksiinsa rakastunut laatuorganisaatio ryhtyy vastustamaan kaikkia uudistuksia. Pahimmillaan laadunhallintaa on rat- kottu valvontaorganisaation toimesta. Samalla on ikään kuin ulkoistettu laatu; sitä ei tehdä enää työmaata ja asiakasta, vaan laadunvalvontaa varten. Oma ajattelu ja vastuu häviävät. LAADUNHALLINTA 2.0 Laatuongelmia on yritetty ratkaista kehittämällä mittareita ja ehdottamalla lisää valvontaa. Työmaan oman laadunvalvonnan ja rakennuttajan valvojan lisäksi jossain on jo erillinen laaduntarkkailijakin. Jokaisella on omat laadunvarmistuslistansa, jotka sisältävät pitkälti samoja asioita. Täytellään taas lisää lomakkeita ja kaikki turhautuvat. Miten sitten otetaan seuraava laatuharppaus? En usko, että perusongelmat ratkeavat lisäämällä valvojille valvojia – tai ainakin panos-hyötysuhde on silloin huono. Järjestelmä- ja valvontakeskeisyyden sijasta ratkaisua pitäisi hakea työntekijöistä. Työmaita on johdettava, työntekijöitä on sitoutettava ja ammattiylpeyttä on parannettava siten, että laadusta tulee osa jokaisen arkipäivää. Laadusta on huolehdittava ja sitä on parannettava jatkuvasti. PYÖRÄÄ EI TARVITSE KEKSIÄ UUDESTAAN Onko kyse ihme tempusta, joka on kaunis ajatus, mutta kelvoton toteuttaa? Minusta ei ole, jos asiaa purkaa hieman pitemmälle. Ihan ensimmäiseksi pitäisi kuitenkin luopua ajatuksesta, että laadusta vastaa joku ulkopuolinen taho. Jos johtamiskulttuuriin saadaan vielä istutettua aito vuoropuhelu ja toisten kunnioitus, laatu ei ole ulkoa annettu pakkopulla vaan kiinteä osa työntekoa. Kun työmaata johtaa päätoteuttaja, tämä vastaa kaikista työmaan asioista – oli työnantajayritys mikä hyvänsä. Työntekijät pitää perehdyttää, heidän kanssaan on käytävä tavoitteet ja laatuvaatimukset läpi ja työtä pitää valvoa. Ja välillä pysähtyä keskustelemaan, miten suoritusta voisi vielä parantaa ja havaittuja ongelmia ratkoa yhdessä. Vastaavasti laadunvalvojien pitää tehdä yhteistyötä siten, että projektissa on yksi yhteinen laadunvalvonta, joka sopii kaikille. On kaikkien yhteinen intressi tehdä asiat kerralla kunnolla. Miksi edellä mainitut ajatukset eivät kuulosta edes uusilta ideoilta? Sen takia, että kyse on koko laatuajattelunkin taustalla olevista Lean-periaatteista, joissa on ydinajatuksena tehdä yhteistyötä, kunnioittaa toisia ja karsia turhaa tekemistä. Miksi siis lyödä päätä seinään, kun voi ottaa kurssin muunnoksen, katsoa miten maailman huippuyritykset toimivat ja oppia niistä? Juha Salminen TkT, kehitysjohtaja Consti Yhtiöt KOLUMNI 3/2015 RAKENNUSTIETO.FI Laatu hallintaan MIKÄ LAADUSSA SITTEN MÄTTÄÄ? Laadunvarmistuksen kulmakivi on työvaiheen aloitus-, ei vastaanottovaihe.
2015 Korjausrakentaminen | No 3
To see the actual publication please follow the link above