8 Kirkonseutu 1/2019 12.1.2019
Ikonimaalaus sopii myös Vaikka ikoni tehdään mallin mukaisesti, jokaisessa ikonissa näkyy vahvasti tekijän kädenjälki.
LJuhana Unkuri ahtelainen Raili
Yrjölä on harrastanut
ikonimaalausta
runsaan kymmenen
vuoden ajan. Kaksi
Mitä
vuotta sitten eläkkeelle jäänyt
Yrjölä teki työuransa ammatillisen
koulutuksen vaatetusalan
opettajana ja opetusalajohtajana.
– Työssäni olin tekemisissä
lähinnä vaatteiden ja muiden
kankaiden kanssa. Työhön
liittyi suunnittelua ja muotoilua.
Kuvallinen ilmaisu on
ollut minulle haasteellinen
ilmaisumuoto. Ikonimaalauksessa
olen kokenut tekemisen
riemua, Yrjölä luonnehtii ja
kertoo harrastaneensa aiemmin
myös lasimaalausten ja
lyijylasitöiden tekemistä.
Ikonimaalauksessa yhdistyvät
värien käyttö, temperamaalaustekniikka
ja hengellinen
sanoma. Yrjölän mukaan
ikonimaalaus vaatii kärsivällisyyttä,
tarkkuutta ja paneutumista.
– Tämä on sopivan haastava
harrastus. Jos ikonimaalaus
olisi kovin helppoa, en olisi
näin pitkään jatkanutkaan.
Kun kuvan saa noin puolen
vuoden työn jälkeen lopulta
valmiiksi, itsestään on syytä
kokea pientä ylpeyttä.
Uuden ikonin mallina on
aina jokin aiemmin maalattu
ikoni. Kuva-aiheena tulee
olla kirkon traditioon liittyvä
henkilö tai tapahtuma. Vaikka
ikoni tehdään mallin mukaisesti,
jokaisessa ikonissa näkyy
vahvasti tekijän kädenjälki.
– Tämä liittyy niin väreihin,
kultaukseen, sommitteluun
kuin muotoihin. Ikonimaalauksessa
on mahdollisuus käyttää
omaa intuitiota.
Yrjölä harrasti kymmenen
vuoden ajan ikonimaalausta
lahtelaisessa Wellamo-opistossa.
Syksyllä 2017 hän siirtyi
Lahden ortodoksisen seurakunnan
ikonipiiriin, jossa ikoneja
maalataan Tarja Tariman
johdolla. Tällä hetkellä Yrjölän
ikonin kuva-aiheena on Hellyyden
Jumalanäiti.
– Tarja Tarima antoi meille
muutamia vaihtoehtoja, joista
valitsin tuon aiheen. Lisäksi
käytämme tällä kertaa neljää
eri väriä: keltaista, punaista,
mustaa ja valkoista. Näillä
neljällä värijauheella saadaan
tarvittavat värit sekoittamalla.
Yleensä käytössä on useita värijauheita
joita sekoitetaan.
Oikeilla kysymyksillä
eteenpäin
Lahden ortodoksisen seurakunnan
ikonipiiri kokoontuu
syksystä kevääseen keskiviikkoisin
seurakunnan kerhohuoneella.
Ikoneja maalataan
myös omatoimisesti.
– Esimerkiksi minulla on
pitkään kurssilla mukana
olleena tarvittava tieto-taito
hallussani. Teen ikoneita kuitenkin
mieluummin opettajan
ohjauksessa. Eteenpäin pääsee
mukavasti, kun kysyy oikeaan
aikaan oikeita kysymyksiä.
Kurssit ovat myös sosiaalisia
tilanteita.
Tariman johtamat kokoontumiset
kestävät kolme tuntia.
Kurssilaiset voivat mennä
tekemään omaa työtään tunti
ennen ohjatun osion alkua.
Ennen varsinaista maalausrupeamaa
piiriläiset tapaavat
pitää noin viisi minuuttia
kestävän rukoushetken. Maalaamisen
aikana taustalla on
soinut monesti ortodoksinen
kirkkomusiikki.
– Tapaamme keskustella
maalaamisen lisäksi esimerkiksi
ajankohtaisista yhteiskunnallisista
asioista. Mitä
vähemmän ihmisiä on paikalla,
sitä enemmän on puhetta.
Useimmiten jokainen keskittyy
maalaamiseen hiljaisuudessa.
Kaksossiskokin harrastaa
ikonimaalausta
Evankelis-luterilaiseen kirkkoon
kuuluva Yrjölä toteaa,
että ikonit liitetään usein vahvasti
ortodoksisuuteen.
– Ei luterilaisuudessa ja
ortodoksisuudessa ole kuitenkaan
suurta eroa. Molemmat
edustavat samaa uskontoa. Ja
aikoinaanhan kristinuskoa levitettiin
kuvien avulla.
Yrjölällä ei ole varsinaista
ortodoksista taustaa, mutta
hänen isänsä oli kotoisin Karjalasta.
– Kulttuurihistoria ja suomalaisten
kansanperinteen
ilmaisumuodot ovat tuttuja
opettajuuden myötä. Ikonimaalaus
on itselleni ilmaisumuoto,
joka pysäyttää hiljentymään.
Raili Yrjölän lähipiirissä on
toinenkin ikonimaalari – hänen
Vihdissä asuva kaksossiskonsa
Terttu.
– Hänen opettajaan toimii
Tarja Tariman äiti. Terttu oli
aloittanut ikonimaalauksen
noin vuotta aiemmin kuin
minä. Oli meillä ollut aiheesta
joskus jotain puhetta, mutta
käytännössä aloitimme harrastuksen
toisistamme tietämättä.
Ikoni on pyhyyden
vertauskuva
Espoon tuomiokirkkoseurakunnan
hallintokappalaisena
toimiva Alarik Corander on
harrastanut ikonimaalausta
noin kymmenen vuoden ajan.
Lisäksi hän on pitänyt muille
maalareille ikonien teologiaan
ja sisältöön liittyviä opetushetkiä.
– Kymmenkunta vuotta sitten
eräät seurakuntalaisemme
toivoivat, että meillä voisi harrastaa
ikonimaalausta. Tiesin
erään työtoverini harrastaneen
ikonimaalausta jo pitkään.
Perustimme ryhmän, jota hän
alkoi ohjata. Päätin kokeilla
ikonimaalausta myös itse ja
jäin siihen kiinni.
Corander kertoo ikonimaalauksen
antavan hänelle syyn
pysähtyä, rauhoittua ja hiljentyä
työkiireiden keskellä.
– Ennen uuden maalauksen
aloittamista perehdyn mallina
olevan ikonin kuvaaman
pyhän tai tapahtuman taustoihin.
Nämä historialliset tai
raamatulliset tiedot lisäävät
omaa tietämystäni, jota välitän
muille opetushetkissä.
Corander toteaa, että ortodoksisessa
kirkossa ikonit ovat
oleellinen osa kirkkovuoden
kulkua ja jumalanpalvelusta.
Luterilaisuudessa ikoni on
pikemminkin osa henkilökohtaista
hartauselämää ja pyhyyden
kokemista. Coranderin
mukaan luterilaisessa kirkossa
ikonimaalaukseen on usein
suhtauduttu ennakkoluuloisesti.
– Se on leimattu ortodoksiseksi
kuvainpalvonnaksi.
Toivon, että asenteet vihdoin
vähemmän
ihmisiä on
paikalla, sitä
enemmän
on puhetta.
Useimmiten
jokainen
keskittyy
maalaamiseen
hiljaisuudessa
Raili Yrjölä
”Tämä on sopivan haastava
harrastus. Jos ikonimaalaus
olisi kovin helppoa, en olisi
näin pitkään jatkanutkaan”,
kertoo lahtelainen Raili Yrjölä.