12.1.2019 Kirkonseutu 1/2019 3
Inkeriläiset paluumuuttajat
ovat vahvasti kiinni kirkossa
Venäjänkielisiä rippikouluja on Lahdessa pidetty 1990-luvun lopulta lähtien.
Seuraava alkaa tammikuussa.
Laura Visapää Ihmisen ei ole hyvä olla
yksin. Kun yhdessä teemme,
pohdimme ja jaamme
kokemuksiamme,
syntyy yhteisöllisyyttä. Ja
Jumalakin on kanssamme, sanoo
Olga Saarenmaa.
Saarenmaa on Lahden seurakuntien
paluumuuttajatyöntekijä,
jonka työn painopiste on Inkerin
paluumuuttajissa, mutta myös
muualta tulleita venäjänkielisiä
on hänen asiakkainaan. Suomessa
28 vuotta asunut Saarenmaa
on koulutukseltaan diakoniatyöntekijä
ja sosionomi.
– Rakastan tätä työtä. Kun saa
auttaa toisia, saa niin paljon itsekin.
Jos ihmisten kärsimystä voi
lieventää sanoilla, rukouksilla tai
käytännön teoilla, sen enempää
ei voi työltä toivoa. Aina ei voi
auttaa, ja silloin voi vain kulkea
vierellä, sanoo Saarenmaa.
Inkeriläisten paluumuutto
Suomeen alkoi 1990-luvun
alussa presidentti Koiviston
aloitteesta. Sukujuuriltaan inkerinsuomalaiset
saivat oikeuden
hakea pysyvää oleskelulupaa
Suomesta, kunhan läpäisivät
kielitestin.
1990-luvun alkupuolella Suomeen
muutti yli 15 000 inkerinsuomalaista.
Lahden lähes 3000
venäjää äidinkielenään puhuvasta
valtaosa on inkerinsuomalaisia.
Saarenmaa tuli Suomeen heti
1990-luvun alussa kutsuviisumilla,
ja jäi odottamaan inkerinsuomalaisille
suunnatun paluumuuton
avautumista. Hän kouluttautui
täällä diakoniatyöntekijäksi
ja jatkaa nyt jo viidettä vuotta
Katri Tatin työtä, joka hänkin
tuli Suomeen paluumuuttajana
Pietarin alueelta.
Rippikoulu ja
jumalanpalvelus
omalla kielellä ovat
tärkeitä
Inkeriläisten rippikoulut alkoivat
1990-luvun alkuvuosina Lahden
seurakuntayhtymässä, ja niistä
vastasi nuorisotyön johtaja,
pastori Jorma Parviainen. Työtä
jatkoi vuodesta 1996 pastori
Kaarina Koho-Leppänen.
2000-luvun vaihteessa rippikouluryhmissä
oli yli 20 paluumuuttajaa,
mutta nyt ryhmät
ovat olleet pienempiä. Seuraava
rippikoulu alkaa tässä kuussa.
Lahtelaisten paluumuuttajien
opettajana rippikouluissa on
alusta lähtien toiminut vapaaehtoisena
Inkerin pappi Sergei
Schilkin. Lisäksi Schilkin
toimittaa kerran kuussa Liipolan
seurakuntakeskuksessa venäjänkielisen
jumalanpalveluksen.
– Kiitos hänelle siitä työstä,
mitä hän tekee. Omalla äidinkielellä
saatu Jumalan Sana rippikouluissa
ja jumalanpalveluksissa
on erittäin tärkeää. Venäjä on
monelle inkeriläiselle yhä kieli,
jolla ilmaistaan syvimmät tunteet,
painottaa Saarenmaa.
Venäjänkielisille jumalanpalveluksille
on selkeä tarve, sillä
niissä käy 30–50 ihmistä. Iso osa
Lahden inkerinsuomalaisesta
väestöstä asuu Liipolassa.
– On ilo nähdä, että luterilaisen
kirkon piiriin on tullut myös
nuorempi sukupolvi, Stalinin
vainojen uhrien ja sodan runtelemien
lasten lapsia. Inkeriläiset
ovat vahvasti kiinni luterilaisuudessa.
Meidän harras toiveemme
on, että traditio jatkuu seuraavissa
sukupolvissa.
Olga Saarenmaan työ koostuu
diakoniavastaanotoista, kerhoista,
retkistä, leireistä, kotikäynneistä
ja päivystyksestä diakoniakeskuksessa
Vapaudenkadulla.
Päivystykseen tulee keski-ikäisiä,
opiskelijoita ja nuoria lapsiperheitä.
Saarenmaan työaika on 50
prosenttia, mutta kokopäiväiselle
työntekijälle olisi tarvetta.
– Kaikkea, mikä olisi tarpeen,
ei millään ehdi tehdä.
Saarenmaa toivoo, että kerhoja
olisi enemmän. Nyt kerhoja
on inkerinsuomalaisille kaksi:
toisessa puhutaan venäjää ja toisessa
suomea.
– Vaikka paluumuuttajat ovat
tiivis yhteisö ja auttavat toisiaan,
aina joukossa on joku yksinäinenkin.
Kerhot ovat hyvä keino
tuoda ihmisiä yhteen ja rakentaa
yhteisöllisyyttä. Haluaisin tänä
vuonna käynnistää uuden kerhon
kaikille, jotka ovat kiinnostuneita
teatteri-ilmaisusta, mutta täytyy
arvioida resurssit.
– Aloittelen projektia, jossa
työharjoittelijoiden ja työllistettävien
voimin pyritään vierailemaan
yksinäisten inkeriläisvanhusten
luona. Vapaaehtoiset
toimisivat auttavina käsinä ja
jalkoina.
Vastaanotolla Saarenmaa tapaa
monenlaisen avun tarpeessa
olevia inkeriläisiä venäjänkielisiä.
– Monet tulevat virallisten
papereiden kanssa, joita eivät
ymmärrä, on paljon tulijoita,
joilla on terveydellisiä ongelmia,
henkisiä että taloudellisia kriisejä.
Vaikka Suomessa inkeriläisillä
on paremmat olot kuin Venäjällä,
moni kantaa huolta rajan takana
elävistä lapsistaan ja lapsenlapsistaan.
Taloudellisiin vaikeuksiin
voimme antaa pientä rahallista
apua, mutta pääosin ohjaamme
sosiaalituen piiriin.
Katri Tatti aloitti
paluumuuttajatyön
Lahden seurakuntien inkeriläistyön
uranuurtaja on Katri
Tatti, omaa sukua Hämäläinen,
Pietarista Lahteen junantuoma
opettaja. Tatti jäi eläkkeelle viisi
vuotta sitten, mutta on paljon
mukana inkeriläisten toiminnassa.
Miksi Katri Tatti perheineen
jäi juuri Lahdessa pois junasta?
– Lahti oli lähellä, ja tänne
pääsi hyvin junalla, kertoo Katri
Tatti. Lahti oli myös entuudestaan
hiukan tuttu, sillä siskontytär
oli muuttanut tänne jo
aiemmin,
Petroskoin yliopistosta opettajaksi
valmistunut Tatti meni
Lahdessa kielikurssille, suoritti
lähihoitajan tutkinnon ja meni
vapaaehtoistyöhön Lahden
seurakuntayhtymään pastori
Kaarina Koho-Leppäsen innostamana.
Vapaaehtoistyöstä Tatti
siirtyi ensin työllistetyksi, sitten
usean jakson määräaikaiseksi
ja lopulta vakinaiseksi ja kokoaikaiseksi
seurakunnan paluumuuttajatyöntekijäksi
2005. Työ
oli puoliksi diakoniaa, puoliksi
nuorisotyötä.
Tatti teki etsivää diakoniaa
kulkien ovelta ovelle, huolehti
vanhuksista, paimensi nuoria
opintojen pariin, auttoi viranomaisasioissa,
tulkkasi ahkerasti
ja antoi monelle tukea ja turvaa.
Merkittävä osa työtä olivat
rippikoulut. Liipolan seurakuntakeskuksessa
vietettiin 2007
harvinainen konfirmaatio: rippikoulun
päätteeksi konfirmoitiin
kolmen eri sukupolven edustaja
samasta perheestä.
Tatin työtä arvostettiin sekä
Lahdessa että valtakunnallisesti.
Hänet palkittiin Seurakuntien
Viran- ja toimenhaltijain liiton
Kirkon työntekijänä vuonna
2006. Palkitsemisen perusteissa
tuotiin esille Tatin määrätietoisuus
selviytyä uusissa oloissa ja
pätevä työskentely.
> LISÄTIETOJA: Lahden seurakuntien
diakoniatyön palvelukeskus
p. puh. 044 7191 265. Voit myös
ottaa yhteyttä sähköpostilla
lahti.diakoniakeskus@evl.fi tai
olga.saarenmaa@evl.fi
Olga Saarenmaa pitää tärkeänä, että inkerinsuomalaiset kuulevat Jumalan Sanaa omalla äidinkielellään.
LAURA VISAPÄÄ
Katri Tatti aloitti paluumuuttajatyön
Lahdessa inkerinsuomalaisten
parissa 2000-luvun alussa.
Työvuosista lastentarhanopettajana
Venäjällä Vsevolozskin päiväkodissa
muistuttaa valokuva-albumin
lapsiryhmä.
LAURA VISAPÄÄ
link
link