17.11.2018 Kirkonseutu 19/2018 3
Heinolalaisista
partiolippukunnista
tekeillä
historiikki
HEINOLALAISET partiolippukunnat
Kymen Vartiot ry ja Kuikkavuoren
Pojat ry julkaisevat yhteisen
90-vuotishistoriikin. Teos julkaistaan
partioviikon sunnuntaina
28. huhtikuuta 2019, jolloin juhlistetaan
molempien lippukuntien
90-vuotista toimintaa.
Heinolan seurakunta on ollut
poikien taustayhteisönä lippukunnan
perustamisvuodesta 1928
lähtien. Ensimmäiset lippukunnanjohtajat
olivat kirkkoherroja.
Lisäksi nuorisopapit ja -ohjaajat
ovat osallistuneet aktiivisesti
Kuikkavuoren Poikien toimintaan
vuosikymmenten aikana.
Seurakunnan asema tyttöjen
taustayhteisönä virallistettiin
vuonna 1980. Jo tätä ennen
Kymen Vartiot on ollut auttamassa
esimerkiksi jumalanpalvelusten
kolehdinkannoissa ja
kirkon Yhteisvastuu-keräyksissä.
Nykyisin lippukunta kokoontuu
seurakunnan tiloissa Pappilankujalla
ja Mahiksella.
Kirjassa kerrotaan laajalti
lippukuntien ja seurakunnan
välisestä yhteistyöstä. Osuuksia
varten on haastateltu seurakunnan
nykyisiä ja entisiä
työntekijöitä.
Historiikin toimittaja on Marko
Taavila, aktiivinen Kuikkavuoren
poika 1980-luvulla itsekin.
Yhteisvastuulla
oppia
saattohoidosta
SALPAUSSELÄN kuntoutussairaala
Jalmarissa järjestetään marraskuun
lopulla saattohoitokoulutus,
joka mahdollistuu Yhteisvastuukeräyksen
lahjoitusvaroilla. Raha
on lahjoitettu palliatiivisen
hoidon osaston henkilökunnalle
saattohoidon kehittämiseen.
Yhteisvastuun ja yhteistyön
merkeissä koulutustilaisuuteen
on kutsuttu palliatiivisen hoidon
osaston henkilökunnan lisäksi
myös muiden osastojen saattohoitovastaavat.
Palliatiivinen
työryhmä on perustettu tänä syksynä,
ja sen tarkoituksena on lisätä
palliatiivisen ja saattohoidon
osaamista ja hoidon laatua
toimialueella.
Kouluttajana on Sanna Aavaluoma
aiheenaan psykoterapeuttinen
hoiva saattohoidossa.
Päivystävä oppilaitospappi on
nyt entistä enemmän läsnä
Lamkin uusissa tiloissa Sonja Turusen tavoittaa aiempaa helpommin.
Tehtävän jatkuvuus ei kuitenkaan ole itsestään selvää.
Teemu Leppänen Tänä syksynä moni
Lahden ammattikorkeakoulun
(Lamk) opiskelija ja
opettaja on törmännyt
aikaisempaa useammin
papinkaulusta pitävään Sonja
Turuseen. Uuden kampuksen
kahvilassa hän näppäilee usein
läppäriään, jossa lukee: Minua
SAA häiritä.
Ammattikorkeakoulun opetuksen
keskittäminen saman
katon alle Lahden Mukkulaan
merkitsi sitä, että oppilaitospappina
työskentelevä Turunen
voi olla entistä enemmän läsnä
opiskelijoille ja myös henkilökunnalle.
Työtä oppilaitoksen
ehdoilla
Harva oppilaitosyhteisön jäsen
haluaa puhua hengellisistä asioista,
mutta elämän tarkoituksen
ja tasapainon etsintä ei ole
kadonnut minnekään.
– Toivon, että olen tuomassa
rauhallisia hetkiä kiireeseen, jota
moni nykyään kokee.
Joillekin papin tunnusmerkki
on luotaantyöntävä symboli.
Osa taas kokee, että papille on
helppo puhua murheista, koska
hänen vaitiolovelvollisuuteensa
voi luottaa.
Töitä Turusella riittää niin
paljon kuin hän ehtii tehdä.
Kahdenkeskisen keskusteluavun
lisäksi hän osallistuu lukuisiin
palavereihin, joissa kehitetään
Lamkin ja Koulutuskeskus Salpauksen
hyvinvointia ja jaksamista.
Työryhmät ovat moniammatillisia,
ja niissä työskentelee
esimerkiksi opinto-ohjaajia, kuraattoreita
ja terveydenhoitajia.
Oppilaitospapin palkan
maksaa Lahden seurakuntayhtymä,
mutta työtä tehdään oppilaitoksen
ehdoilla. Jotain työn
arvostuksesta kertoo se, että
kampuksella oppilaitospapilla on
nyt ensimmäistä kertaa ainakin
Turusen nelivuotisen uran aikana
oma työhuone.
Tässä työssä ei tarvitse
pönöttää
Turusen työnkuva on kuin sovellus
seurakuntayhtymän tavoitteesta
olla siellä, missä ihmiset
ovat. Ja juuri siitä hän itse pitää
työssään kaikkein eniten.
– Seurakuntapappina koin,
että pitää pönöttää, mutta tässä
työssä saan tavata paljon ihmisiä
ja elää sitä ihmisten arkea, josta
he haluavat jutella.
MARKKU LEHTINEN
Lahden ammattikorkeakoulun toimipisteiden lisäksi oppilaitospappi Sonja Turunen työskentelee Koulutuskeskus
Salpauksessa.
TOP5-aiheet, joista oppilaat haluavat
keskustella oppilaitospapin kanssa
1. Parisuhde
2. Jaksaminen
3. Yksinäisyys
4. Tulevaisuuden suunnitelmat
5. Läheisten ongelmat
Opiskelijoilta hän saa välitöntä
palautetta laidasta laitaan.
– On suuri kiitos, kun opiskelija
kertoo keskustelun alussa,
ettei hän jaksa elää, mutta lähtiessään
sanoo, että kyllä hänestä
tuntuukin siltä, että toivoa on.
Keskustelut eivät tietenkään
aina ole näin dramaattisia.
Erona opintopsykologin työhön
on se, että pappi ei hoida vaikeita
mielenterveyden ongelmia.
– Tarvittaessa vinkkaan opiskelijalle,
että hän voisi keskustella
oppilaitoksen psykologin
kanssa.
Oppilaitostyötä voi
kohdata murros
Oppilaitosten ja kirkon yhteistyötä
on tehty Suomessa jo pitkään.
Itsestään selvää perinteen
jatkuvuus ei ole. Nyky-yhteiskunnassa
voidaan kyseenalaistaa
se, miksi yhden uskontokunnan
edustaja voi olla oppilaitoksella.
Turunen näki opintomatkallaan,
kuinka yhdysvaltalaisessa
oppilaitoksessa voi olla neljäntoista
eri uskontokunnan edustajan
työhuoneet vierekkäin. Sellaiseen
kehityskulkuun Turunen ei
Suomessa usko.
– On todennäköisempää, että
joskus oppilaitospapin työ ei ainakaan
tässä mittakaavassa enää
jatku. Nykyhetkestä pitää olla
kiitollinen.
Viime vuodenvaihteesta lähtien
Turunen on toiminut seurakuntayhtymän
ainoana oppilaitospappina,
kun heitä aiemmin
oli kaksi.
– Jos näyttää siltä, ettei tätä
pysty yksin tekemään ja palvelun
laatu heikkenee, niin sitten pitää
miettiä asiaa uudestaan, Turunen
sanoo.