2 Kirkonseutu 18/2018 3.11.2018
KUN puhutaan lähetyksestä, puhutaan aina myös kirkosta. Lähetys on
aina liikettä, ja pitäisi miettiä, kuinka päästä liikkeelle. Pahinta on, jos
ekumenia jämähtää sellaiselle tasolle, että sitä harjoitetaan sen itsensä
vuoksi eikä suuremman motivaation tähden.
Risto Jukko, Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja
evankelioimisen komission uusi johtaja www.evl.uutishuone
Pyhänseutu Pääkirjoitus
Virsi
SUNNUNTAI 11.11.
Kuolemasta elämään
Kristitty saa luottaa siihen, ettei
kuolemalla ole viimeistä sanaa
hänen elämässään. Vaikka monet
kysymykset jäävät täällä vastausta
vaille, hän uskoo, että Jeesus
on voittanut kuoleman vallan.
Niin kuin Jeesus maallisen elämänsä
aikana herätti kuolleita,
samoin hän on herättävä meidät
viimeisenä päivänä.
Liturginen väri: Vihreä
Tekstit: Ps. 126, Saarn. 12:(1-5) 6-7,
2. Tim. 4:6-8, Luuk. 20:27-40
Hyvä paimen |
MEIDÄN on elettävä sopusoinnussa luomakunnan kanssa ja sen asettamissa
rajoissa. Tähän kehykseen kaiken elinkeinotoiminnan on alistuttava.
Sama koskee omia kulutustottumuksiamme. Toimiessamme
luonnon puolesta toimimme myös ihmisen puolesta.
Piispa Jari Jolkkosen ja piispa Seppo Häkkisen,
Kuopion sekä Mikkelin hiippakunnan verkkosivut
Lainattua
”
LAUANTAI 3.11.
Pyhäinpäivä
Pyhien yhteys
Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta
juhlasta, kaikkien pyhien
päivästä 1.11. ja kaikkien uskovien
vainajien muistopäivästä 2.11.
Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa
vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen
oma on pyhä. Uskontunnustuksen
mukaan pyhät muodostavat
yhteyden, johon voimme
näkymättömästi liittyä.
Liturginen väri: Punainen tai
valkoinen
Tekstit: Ps. 89:6–8, 16–19, Jes.
65:23–25, Ilm. 22:1–5, Matt. 5:1–12
LAURA VISAPÄÄ
Nyt päivä laskee
Vain ylistää ja ihmetellä
voin, Herra, armoteitäsi.
Uskollisella hyvyydellä
yön halki ohjaat lastasi.
Kun Kristus kuoleman jo voitti,
yön valta väistyi, aamu koitti.
Virsi 369:5
Seurakuntavaalien arveltiin
ennakkoon herättävän
suomalaisissa vain vähäistä
mielenkiintoa. Valtakunnallisesti
kävikin niin, että
ehdokasasettelu jäi selvästi
neljän vuoden takaisia vaaleja vaatimattomammaksi.
Lahden tilanne on kuitenkin, ehkä
yllättäen, paljon valoisampi. Ehdokasjoukko
on tällä kertaa lähes 170 hengen
suuruinen, eli parikymmentä henkilöä
isompi kuin edellisissä vaaleissa. Tätä
ei selitä pelkästään Nastolan ja Lahden
kuntaliitos.
Vaalisyksy on tiivistänyt rivejä, nostanut
jännitystä ja luonut myös tiettyjä
odotusarvoja. Keskeinen tarve
Lahden seudulla on se, että
seurakuntien neuvostoihin
ja valtuustoihin pitää saada
entistä enemmän nuoria ja
nuoria aikuisia. Aivan helppoa
se ei ole: alle 30-vuotiaita
ehdokkaita löytyy Lahden
seurakunnista yhteensä
vain seitsemän. Hollolassa
on kuusi alle
30-vuotiasta ehdokasta,
Heinolassa kolme,
Asikkalassa ei yhtään.
Ehdokkaiden keskiikä
on tästä joukosta
alhaisin Lahden
Joutjärvellä, 52
vuotta.
18. marraskuuta
mennessä 16 vuotta
täyttänyt evankelis-luterilaisen kirkon
jäsen on seurakuntavaaleissa äänikelpoinen.
Heitänkin haasteen vanhemmille:
käykää äänestämässä ja raahatkaa mukaanne
myös juuri rippikoulun käynyt ja
aikuisuutta kolkutteleva vesanne. Teette
hienon palveluksen, jonka jäljet näkyvät
seurakuntatyössä seuraavan neljän vuoden
ajan, ehkä pidempäänkin.
Vaaleista on puhuttu myös linjavaaleina.
Moni suomalainen on sitä mieltä,
että uuden avioliittolain myötä myös
evankelis-luterilaisessa kirkossa pitäisi
tehdä päätös samaa sukupuolta olevien
parien vihkimisestä. Vaikka asia ei olekaan
paikallisseurakuntien päätettävissä,
muutoksen siemenet kylvetään kuitenkin
niissä. Paikallisseurakunnista nousee
lisäksi edustajia kirkolliskokoukseen.
Samaan hengenvetoon on todettava,
että perinteisellä avioliittokäsityksellä
on kirkon aktiivien piirissä yhä
laaja kannatus. Jos nukkuvat äänestäjät
eivät lähde liikkeelle, asiat tuskin
muuttuvat kovin nopeasti ja
merkittävästi.
Takana on puhetta ja
parran pärinää. Ratkaisujen
aika alkaa ensi
viikolla, sillä 6.–10.
marraskuuta on jo
mahdollista äänestää
ennakkoon. Vaalipäivä
on 18. marraskuuta.
Markus Luukkonen
K16 eli lupa uudistua
VIETÄMME tässä viikonvaihteessa pyhäinpäivää. Askeleemme
suuntautuvat kohti kirkkoa tai kappelia ja
sen ympärillä sijaitsevaa hautausmaata. Tahdomme
muistaa edesmenneitä läheisiämme viemällä kynttilät
heidän haudalleen. Ehkä omaisen kuolemasta on jo kulunut
vuosia – tai hänen poismenonsa on tapahtunut
aivan lähimenneisyydessä. Eroikävä kuitenkin tuntuu
vahvalta. Niin paljon jäi sanomatta ja kysymättä.
Kirkkokäsikirjan mukaan ”pyhäinpäivä on sulautuma
kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien
uskovien vainajien muistopäivästä. Siten muistelun
kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että
muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan
viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen
oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä
pyhien yhteydestä”.
Pyhäinpäivän jääminen pelkäksi poisnukkuneiden
rakkaiden muistojuhlaksi kadottaisi meiltä jotain hyvin
tärkeää. Päivän tekstissä Matt. 5: 1 – 12 Jeesus opettaa
tulevasta ja läsnä olevasta Jumalan valtakunnasta,
jossa kerran taistelujen jälkeen iloitaan. Tämä valtakunta
on Jeesuksen Vuorisaarnan tähtäyspiste. Sinne
johtavalle tielle Hän kutsuu meitä, jotka vielä olemme
matkalla. Vasta perillä saamme lopullisen lohdutuksen
matkan murheista ja armahduksen.
Matkaa tehdessämme meillä on saatujen lupauksien
lisäksi myös tehtävä. Jeesus kutsuu työhön ja taisteluun
sanomansa kertomiseksi. Tässä tehtävässä meidän
tulee seurata Sanaa, ajanmerkkejä ja rukoilla Jumalan
johdatusta.
Pyhä Jumala, auta meitä vielä matkalla olevia, jotta
pääsisimme kerran perille emmekä uupuisi kesken matkaamme.
Auta erityisesti niitä, jotka kärsivät kristityn
nimen tähden. Rukoilemme surevien puolesta. Auta
yksinäisiä ja ahdistuneita. Anna rauha rauhattomille,
toivo epätoivoisille, turvallinen mieli pelkääville. Kyynelten
maasta kohotamme
katseemme Sinuun, Vapahtajamme
Jeesus Kristus.
Antti Lahtinen
kirkkoherra
Hollolan seurakunta
Pyhien yhteys
2.11.2018
/www.evl.uutishuone