8 Kirkonseutu 19/2017 11.11.2017
Karjalainen asenne ”nauraa pittää vaik syän märkänis” on haudannut alleen
väheksynnän kokemukset.
Laura EVisapää vakkolapsi on lapsen
käsityskyvyn ylittävissä
oloissa varttunut
”pikkuaikuinen”, joka
on kehittänyt neuvokkuutensa
taitolajiksi löytämällä
itse ratkaisuja ja vastauksia
ongelmatilanteisiin.
- Hän on yksin selviytyjä, joka
ei apua pyydä kuin äärimmäisessä
hädässä. Hän ei halua kuormittaa
ketään ja kokee häpeää
joutuessaan vaivaamaan muita.
Hän myös herkästi loukkaantuu
ja pahoittaa mielensä.
Näin kuvailee evakkolasta
kasvatustieteen tohtori Eeva
Riutamaa. Riutamaa tarkastelee
väitöskirjassaan evakkolasten
tunnemuistoja, selviytymistä ja
hyvinvointia. Tutkimus perustuu
reiluun kuuteensataan kyselylomakevastaukseen
sekä vapaisiin
kirjoituksiin.
- Materiaali oli hiljentävä.
Kyselylomakevastausten lisäksi
sain paljon käsin kirjoitettuja
muistelmia ja omakustanteita.
Monesti liikutuin, kun luin
hauraalla ja vapisevalla käsialalla
kirjoitettuja muistoja. Oli sydäntä
särkevää kuulla kuvauksia
lapsen silmin nähdyistä epäoikeudenmukaisuuksista,
peloista,
yksinäisyydestä ja pettymyksistä.
Tutkijana sain vastaanottaa
vuosia vaiettua tunnemuistojen
massaa.
Riutamaa luokitteli tutkimukseen
osallistujat kuuteen eri
selviytyjätyyppiin selviytymisstrategioiden
mukaisesti: selviytyjäsankarit,
identiteetin etsijät,
optimistiset toimijat, trauman
työstäjät, kohtalonsa hyväksyjät
ja menetysten kantajat. Näillä jokaisella
oli omanlaisensa toimintamalli,
jonka avulla he käsittelivät
kodin pakkomenetykseen
liittyvää kipua.
Eeva Riutamaan äidin suku
on kotoisin luovutetusta Karjalasta,
Salmista ja Äyräpäästä.
- Kun äitini oli lapsi, hän
koki kotinsa pakkomenetyksen
tuhansien muiden alaikäisten
kanssa. Näihin lasten kokemuksiin
ei juurikaan Suomessa
pysähdytty, kun maata jälleen
rakennettiin.
- Oma äitini edusti sankariselviytyjää,
jolle on tyypillistä
omien saavutusten, voittojen ja
pärjäämisen korostus. Sisällä
oli kuitenkin jatkuvasti hyväksyntää
ja arvostusta etsivä pieni
ihminen. Tämä näkyi kamariin
vetäytyneen äidin itkeskelynä,
puhumattomuutena ja huokailuna.
Kotona äiti vaikeni
karjalaisuudestaan ja evakkokokemuksistaan,
koska oli joutunut
rankasti koulukiusatuksi
evakkopaikkakunnallaan Länsi-
Suomessa.
Riutamaan tutkimustulosten
mukaan ikääntyneinä evakkolapset
voivat pääsääntöisesti hyvin.
- Tosin tutkimukseen osallistujat
edustivat aktiivista ja
keskimääräistä koulutetumpaa
senioriväestöä. Tästä puuttuivat
ne, jotka eivät enää jaksa kiinnostua
tai eivät kykene osallistumaan
tutkimuksiin. On hyvä
kysymys, moniko vanhusten
dementiayksikön asukas kantaa
sisällään vaiettua kipua, jota olisi
aikoinaan ollut tärkeää purkaa ja
jakaa.
Evakkojen historiankirjoituksessa
korostuu hallitsevana
kertomuksena selviytymisen
eetos. Tämä valtakunnallisesti
hyväksytty totuus on sopinut
vuosikymmeniä yhteiskuntapoliittiseen
keskusteluun.
- Oli suotavaa, ettei evakkoväestö
valittanut ja aiheuttanut
sodan jälkeen ristiriitoja epäkohtien
esiin nostamisella. Karjalainen
sopeutumiskyky ja ”nauraa
pittää vaik syän märkänis” -asenne
on haudannut alleen häpeän
ja väheksynnän kokemukset.
”Eihä miul nii vällii, ja enhä mie
mittää.” Oikeasti kyseiset lauseet
huutavat, että sanokaa nyt, jotta
olen arvokas, minulla ja hyvinvoinnillani
on väliä, olen kätkenyt
puseroni sisään monia satuttavia
katseita ja kommentteja.
Jotkut evakot kutsuvat itseään
pakolaisiksi, ja toiset kavahtavat
sanaa pakolainen ja nimeävät
itsensä ehdottomasti evakoiksi.
- Ihmettelen kovasti tätä kiivailua.
Molemmathan ovat pakolaisia.
Suomalaiset evakot lähtivät
sotaa pakoon omien rajojen
sisällä turvallisemmille alueille
ja joutuivat jättämään kotinsa
lopullisesti. Samalla tavalla sotaa
pakoon lähtevät tämän päivän
pakolaiset, toki vieraasta maasta
ja vieraan maan rajojen suojiin.
Ihmisen tunnekokemus pommitusten
ja kuoleman pelon edessä
on samanlainen.
- Olen pohtinut tätä keskustelua
ja mietin, että osuuko
rinnastus pakolaisiin johonkin
evakkoväestön yhteisessä
alitajunnassa piilevään haavoittuneisuuteen.
Monin paikoin
evakkoja ei pidetty suomalaisina
vaan idästä tulleena ”ryssäläisten”
joukkona, jonka murre ja tavat
poikkesivat liiaksi vastaanottavasta
väestöstä. Ja vaikkei olisi
ryssitelty, on evakkoväestön kokema
köyhyys, puute ja riippuvuus
kantaväestön hyväntahtoisuudesta
aiheuttanut kollektiivisen
häpeän.
Riutamaa painottaa kuitenkin,
että evakkolasten joukossa on
varmasti suurin osa niitä, jotka
kokevat myötätuntoa pakolaisia
kohtaan.
- He haluavat auttaa pakolaisia,
koska tietävät omasta
kokemuksestaan, millaista sodan
jaloista on paeta, etsiä turvallista
asuinpaikkaa ja kasvattaa lapsia.
Evakkoja ja pakolaisia yhdistää
siis sodan takia koettu kodin
pakkomenetys. Lapsen kokema
hätä ja pelko ovat universaaleja
tunteita. Samalla tavoin kuin
afgaanilapsi sodan keskellä tarvitsee
lohduttavan aikuisen syliä,
on evakkolapsi aikoinaan etsinyt
turvaa ja lohtua siirtyessään sodan
jaloista vieraille alueille.
Evakkolasten kokemuksista
voidaan Riutamaan mukaan
oppia se, että hyväksyntä auttoi
kotoutumaan.
- Tämä on aina torjuntaa
parempi keino, koska se rohkaisee
uusia tulijoita tutustumaan
ja liittymään ”näihin mukaviin
ihmisiin”, jotka hyväksyvät ja
toivottavat tervetulleeksi.
Karjalaiset olivat omaa kansakuntaa
ja integroituivat hyvin,
vaikka alussa olikin paljon kulttuurista
yhteentörmäystä.
- Edellytys tämän päivän
vieraasta maasta tulevien pakolaisten
integroitumiselle on se,
että he sisäistävät suomalaisen
yhteiskunnan demokratialle
perustuvan lainsäädännön. Tämä
on painava haaste kotouttamisen
parissa työskenteleville; miten
kulttuurimme luovuttamattomia
periaatteita painotetaan ja
sovinnollista sopeutumista maan
tapoihin edellytetään tulijoilta.
Suomen ACC (Association of
Christian Councellors) järjestää
koulutustapahtuman ja konferenssin
Lahdessa Sibeliustalolla
18.-21.1.2018
Eeva Riutamaan luento
Lapset sodan jaloissa on osa
perjantai-illan alustuksia, jotka
virittävät lauantain Vaietut muistot
- sosiodraamatyöskentelyyn.
Perjantai-ilta on avoin kaikille
kiinnostuneille, muu osallistuminen
edellyttää ennakkoilmoittautumista.
> Lisätietoja ja ilmoittautu-
minen www.accfinland.org
Evakkolapsi oli selviytyjä
Eeva Riutamaa on tutkinut evakkolasten tunnemuistoja ja selviytymistä.
MARKKU LEHTINEN