20 Kirkonseutu 10/2017 20.5.2017 LAURA VISAPÄÄ Maila Pakarisen kädessä on kastemekko, jossa ensimmäinen vauva sai kasteen vuonna 1954. Sen jälkeen mekkoa on käytetty jokaisella vuosikymmenellä, viimeksi vuonna 2015. Kari-Paavo Kokin kädessä on hänen oma kastemekkonsa. Mekon osti hänen tätinsä Stockmannilta vuonna 1937. Mekkoa käyttivät Kari-Paavo Kokin vanhempi veli vuonna 1937 ja hän 1951. Ensimmäiset juhlat Kastemekko on lapsen ensimmäinen juhla-asu. Heinolan näyttely avautuu kesäkuussa. Laura VisapääH einolan kirkossa avautuu kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina kastemekkonäyttely. Näyttelyn vanhin mekko on 1800-luvun lopulta ja uusimmat 2000-luvulta. Näyttelyn ovat koonneet kamarineuvos Kari-Paavo Kokki ja eläkkeellä oleva opettaja Maila Pakarinen. Esillä on nelisenkymmentä mekkoa, jotka on lainattu näyttelyyn suusta suuhun menetelmällä. - Heinola on pieni kaupunki ja monet asukkaat tuttuja. Ihan kyselemällä ja soittelemalla on näyttelyn mekot saatu, kertovat näyttelyn kokoajat. Kari-Paavo Kokki sai virikkeen kastemekkonäyttelyyn Satu Torstilalta. Torstilan järjestämä näyttely oli esillä Tammisaaren kirkossa viime vuonna. Idea on nostaa esille kirkollisia toimituksia ja tietysti erityisesti kastetta. Näyttely juhlistaa myös reformaation 500-vuotisjuhlavuotta. - Toisinaan tuntuu, että kirkossa askaroidaan turhien asioiden kanssa ja unohdetaan perusasiat. Kirkon kannalta kaste on perusasioita, ja siitä ei ehkä huolehdita tarpeeksi. Toisaalta on ihailtavaa, että kirkolla on ollut siviilirohkeutta asettua heikomman puolelle esimerkiksi monimutkaisessa pakolaiskysymyksessä, pohtii Kari-Paavo Kokki, jonka juurista sukupolven takaa löytyy pappeja. Keskiajalla kastemaljat sijaitsivat kirkon takaosassa käytävällä, jossa kaste toimitettiin. Ajatuksena oli ehkä, että vasta kastettuna lapsen oli soveliasta tulla kirkkoon sisälle. 1600-luvulla kastemaljat siirtyivät kirkon sisäpuolelle alttarin läheisyyteen. Vuoden 1686 kirkkolaki määräsi, että lapset pitää kastaa kahdeksan päivän sisällä syntymästä ja että kaste pitää aina toimittaa kirkossa. Kotona lapsi voitiin kastaa ainoastaan hätätilassa. - 1700-luvulla kaste oli seurakunnan yhteinen juhla, mutta jo 1800-luvulla kasteet alkoivat siirtyä kirkoista koteihin ja niistä tuli perhejuhlia, kuvaa Kokki. Kastevaatteella on pitkät perinteet. Alkukristityt kastettiin pääsiäisyönä ja heidät puettiin valkoisiin pellavavaatteisiin. Nykytyylinen vauvan kastemekko ilmiönä ei kuitenkaan ole kovin vanha. 1700-luvun lopulle lapset kastettiin kapalossa, joka juhlaa varten verhottiin parhaalla saatavilla olevalla kankaalla. Erilliset kastemekot tulivat käyttöön 1800-luvulla. Kastemekon käyttö levisi nopeasti herraväeltä kaiken kansan pariin. Nykyisissäkin kastemekoissa näkyy 1800-luvun ajan muoti. Mekot ovat edelleen empirelinjaisia eli niissä on korotettu vyötärö. Empirestä kertovat myös puhvihihat ja nauhakoristeet. Kastemekot ovat kauniita käsitöitä. Ne ovat usein perintömekkoja, jotka ovat kulkeneet suvussa useamman sukupolven ajan. Suvun mekkoihin on voitu kirjoa kastettujen nimet ja syntymäajat. Uusissa ja moderneissakin kastemekoissa on yleensä huomioitu perinteet. Kastemekkoihin liittyy paljon tunnetta, niitä on lainattu suvun jäsenille, mutta myös tuttaville. Heinolan näyttelyssä yksi vanhimmista mekoista on vuodelta 1899, jossa kastettiin kastemekon lainaksi antaneen henkilön amerikansuomalainen isoisä. Yksi mekoista on ommeltu äidin morsiushunnun harsosta. Toisen mekon on ommellut käsityönopettajaksi opiskeleva äiti omasta ylioppilashameestaan. Siinä mekossa on kastettu 25 suvun lasta. Kastemekoissa on myös muotivirtauksia: 1970-luvulla lapset kastettiin itse virkatuissa kastemekoissa. Esillä on myös kastemekkoja, joita Heinolan seurakunnasta saa lainaksi. Kaikilla näyttelymekoilla on jokin linkki Heinolaan ja tarina kerrottavanaan. Näyttelyoppaasta selviää mekkojen tarinat ja omistajat, joukossa hyvinkin tuttuja heinolalaisia. > Kastemekkonäyttely Heinolan kirkko, Siltakatu 18, Avajaiset sunnuntaina 4.6. kello 14, yleisötilaisuus Näyttely on avajaisten jälkeen avoinna 6.6.-26.8. ti-la klo 11-17 sekä seurakunnan tilaisuuksien aikana. KASTE on iloinen juhla, jossa kiitetään elämän antajaa. Kaste kuten ehtoollinen ovat sakramentteja, kirkon pyhiä toimituksia. Kirkon jäseneksi tullaan vain kasteen kautta. Luterilaisessa kirkossa kastetaan kaikenikäisiä lapsista aikuisiin. Suurin osa kastetuista on vauvoja. Rippikouluun tulijoiden joukossa on useinkin nuoria, jotka kastetaan kirkon jäseniksi ennen konfirmaatiota. Nykyisin monissa seurakunnissa järjestetään kastetapahtumia, joihin kutsutaan alle rippikouluikäisiä kastamattomia yhteiseen kasteeseen kirkkoon. - Luterilaisen ajattelun mukaan kasteessa lapsi saatetaan elämään Jumalan yhteydessä. Pyhä Henki synnyttää uskon, ja kasteessa lapsi saa lupauksen Jumalan rakkaudesta ja anteeksiantamuksesta elämänsä jokaiseen päivään. Kaikki tämä tapahtuu jo ennen kuin lapsi osaa niitä itse edes tavoitella, kuvaa Heinolan seurakunnan kappalainen Pia Särkelä. Särkelän mielestä kastetta ei pidä lähestyä vain järjellä, sillä kaste on salaisuus, jota ihminen ei pysty täysin ymmärtämään. Kasteessa tapahtuu enemmän kuin silmä näkee. Monet vanhemmat, jotka tuovat lapsen kasteelle uskovat tai ainakin toivovat, että kaste tuo lapsen elämään turvaa ja jotain sellaista hyvää, mitä he eivät itse pysty antamaan. Vanhemmat eivät halua jättää lastaan siitä paitsi. Kasteen perustana on Jeesuksen antama kastekäsky (Matteuksen evankeliumi 28:18-20). Kaste kantaa
Kirkonseutu | No 10 • 2017
To see the actual publication please follow the link above