Page 19

Kirkonseutu | No 10 • 2017

20.5.2017 Kirkonseutu 10/2017 19 Kirkonseutu Kirkonseutu 9/2017 15. vuosikerta ISSN 1459-2363 Äänite 1237-9697 Julkaisija Asikkalan seurakunta puh. (03) 876 6200 Heinolan seurakunta puh. (03) 859 250 Hollolan seurakunta puh. (03) 524 6600 Lahden seurakuntayhtymä puh. (03) 891 11 Päätoimittaja Maritta Roslakka, puh. 044 719 1250 maritta.roslakka@evl.fi Toimitussihteeri Laura Visapää puh. 044 719 1293 laura.visapaa@evl.fi Toimitus Kirkkokatu 5, 4. krs. PL 84 15111 Lahti lahti.viestinta@evl.fi Lahden seurakuntayhtymän ilmoitukset puh. 044 719 1247 fax (03) 783 0891 lahti.viestinta@evl.fi Seuraava lehti ilmestyy 10.6. Ilmoitusaineistot toimitettava 29.5. klo 12 mennessä Ilmoitusmyynti Paula Kontio puh. 041 560 1138, kontio.paula@phnet.fi Taitto Mediatalo ESA Oy, Markkinointituotannot Painopaikka Mediatalo ESA Oy, Lahti Painosmäärä 87 000 kpl Jakelu Mediatalo ESA Oy Jakelupalautteet jakelupaivystys@ mediataloesa.fi puh. 03-7575 285 ASIKKALANSEURAKUNTA.FI HEINOLANSEURAKUNTA.FI HOLLOLANSEURAKUNTA.FI LAHDENSEURAKUNNAT.FI Leipäjonoissa jaetaan murusia yltäkylläisyyden pöydältä Tutkija Anna Sofia Salonen kiersi kristillisiä leipäjonoja yli puolen vuoden ajan. Väitöskirjassaan hän tutkii, miltä maistuu leipä, kun sen kylkiäisenä tarjoillaan Jumalan sanaa. Hämäläinen Veera Visapää Ruokakaupassa tehtävillä valinnoilla voi ilmaista paljon. Ostatko kotimaista? Ostatko lihaa? Oletko päättänyt jättää hiilihydraatit tai ehkä kokonaan viljan? Leipäjonoissa taas ihmiset ottavat sen, mitä kulloinkin on tarjolla. He jäävät syrjään siitä yhteiskunnasta, jossa ostamalla kerrotaan, millainen ihminen minä olen, sanoo teologian tohtori Anna Sofia Salonen. ”Vain se runsaus, jossa osa ihmisistä elää, mahdollistaa hukkaruoan.” Puutteen kääntöpuoli Suomeen ruokapankit ja leipäjonot levisivät 1990-luvun laman myötä. Parikymmentä vuotta myöhemmin tutkija Anna Sofia Salonen kiersi Tampereen seudun kristillisen ruoka-avun tilaisuuksia ja keräsi aineistoa tutkimustaan varten. Salosen yllätti ihmisten tilanteiden ristiriitaisuus. Leipäjonojen ihmiset jäävät syrjään kulutusyhteiskunnasta, mutta samalla he tulevat riippuvaiseksi toisten kuluttamisesta. Ei ole kyse pelkästään puutteesta, vaan myös yltäkylläisyydestä. Vain se runsaus, jossa osa ihmisistä elää, mahdollistaa hukkaruoan syntymisen, Salonen pohtii. Tutkimusjaksoon osui joulun aika. Silloin kaikki moninkertaistui: heikko-osaisten tarve, hukkaruoan määrä ja hyväosaisten auttamishalu. Saloselle oli silmiä avaava kokemus viettää joulunalusaika katsellen ruokakasseja hakevia ihmisiä. Lahjoituksena oli saatu jättimäisiä suurtalouskeittiössä tehtyjä joululaatikoita. Sitten mietittiin, mitä tehdään, kun ruokaa hakemaan tulleella ihmisellä ei ollut asunnossaan pakastinta, Salonen kertoo. Se havahdutti Salosen tajuamaan, kuinka vähän tarjonta pystyi vastaamaan ihmisten tarpeisiin. Hengellinen vire vaihteli Osa tilaisuuksista oli Tampereen seurakuntien, osa pienempien paikallisten toimijoiden järjestämiä. Auttajia motivoi kristillinen lähimmäisenrakkaus, mutta tilaisuuksien hengellistä puolta tuotiin esiin vaihtelevasti. Usein ruoka-avun yhteydessä järjestettiin hartaustilaisuus, johon kuului yhteislaulua, musiikkiesityksiä, lyhyitä hengellisiä puheita ja joskus todistuspuheenvuoroja. Jotkut auttajista ajattelivat, että ruoka on hyvä keino saada ihmiset vastaanottavaisiksi sanomalle. Osa koki velvollisuudekseen kylvää sanaa. Toiset taas koettivat kaikin keinoin piilottaa tilaisuuden hengellisen vireen, jotta kukaan avunsaajista ei kokisi sitä häiritsevänä, Salonen kuvailee suhtautumistapojen erilaisuutta. Tampereen seurakuntien ruoka avun vie perille RuokaNyssebussi. Pysäkeillä teot puhuvat puolestaan. - Seurakuntien ruoka-apuun ei tarvitse eikä pidä kuulua sanallista julistamista, linjaa Tampereen seurakuntien diakonian ja yhteisvastuun johtaja Ilkka Hjerppe. Ystävällisyys ilahdutti Erityisesti Salosta kiinnosti, mitä ajattelivat avun saajat silloin, kun tilaisuuksissa tarjoiltiin ruisleivän kylkiäisenä sielun leipää. Ruokakassia hakevat ihmiset kertoivat Saloselle, että kokivat kristillisyyden näyttäytyvän ystävällisyytenä heitä kohtaan. Kukaan haastatelluista ei tyrmännyt hengellistä antia, mutta vain harva piti sitä itselleen tarpeellisena. Hartauksien musiikkiesityksistä kävijät saattoivat sanoa aidosti nauttivansa. Toisesta ääripäästä Salonen mainitsee miehen, joka käytti tilaisuuden ajan korvatulppia. Salonen yllättyi kuullessaan, kuinka moni avun saaja koki, että hänellä oli valtaa valita. Ensinnäkin hän saattoi päättää, mihin tilaisuuksiin osallistui. Tilaisuuksien aikana heille oli tärkeää tuntea itse valitsevansa, mitä viedä sieltä mukanaan, konkreettista tai henkistä, Salonen kuvailee. Leipäjonot tarpeettomiksi Salonen muistuttaa, ettei ruokaapu ole suomalainen ilmiö, vaan on levinnyt maailmalla laajalle. Salonen pohtii, pitäisikö kansallisella tasolla koordinoimaton ruoka-apu ottaa paremmin hallintaan. VEERA VISAPÄÄ Leipäjonojen ihmiset jäävät syrjään kulutusyhteiskunnasta, mutta samalla he tulevat riippuvaiseksi toisten kuluttamisesta, sanoo tutkija Anna Sofia Salonen. Se saattaisi rajoittaa avun jakajien intoa tehdä avustustyötä. Isompi ongelma olisi kuitenkin se, että silloin hyväksyttäisiin ruoka-apu osana yhteiskuntamme järjestystä, Salonen linjaa. Sen sijaan pitäisi keskittyä ratkomaan, miten eriarvoistuminen ja kulutusjärjestelmämme ylituotanto saadaan muutettua niin, ettei leipäjonoja tarvita.


Kirkonseutu | No 10 • 2017
To see the actual publication please follow the link above