Page 11

Kirkonseutu | No 10 • 2017

20.5.2017 Kirkonseutu 10/2017 11 MARTTI Luther muistetaan aneiden vastustajana, teesien naulaajana ja uskon uudistajana. Lisäksi Luther oli merkittävä virsirunoilija. Lutherin virsiksi lasketaan yli 30 runomuotoista tekstiä. Omassa virsikirjassamme on 17 Lutherin virttä. Reformaatio toi tullessaan kansankielisen jumalanpalveluksen latinankielisten messujen sijaan. Samalla alkoi kirkkoholveissa kaikua kansankielinen virsilaulu. Saksassa ensimmäinen saksankielinen virsikirja, Erfurter Enchiridion, julkaistiin vuonna 1525. Luther ei vielä osallistunut tämän kirjan kokoamiseen, mutta jo siinä oli hänen virsiään. Lutherin virsistä on tullut osa eurooppalaista ja jopa globaalia kulttuuriperintöä. Meillä Suomessa on kaksi erittäin tunnettua Martti Lutherin laatimaa virttä. Virsi 21 eli Enkeli taivaan on ollut virsikirjoissamme jo yli 400 vuotta. Lutherin jouluvirsi syntyi ilmeisesti jouluksi 1534, ja seuraavana vuonna se painettiin Wittenbergin virsikirjaan. Alkuperäisessä virressä oli 15 säkeistöä. Luther sanoitti virren aikansa tunnettuun kansansävelmään. Toinen tuttu Lutherin virsi on virsi 170 eli Jumala ompi linnamme, Ein feste Burg ist unser Gott. Tämän virren Luther muokkasi psalmin 46 pohjalta. Ein feste Burgista tuli jo Lutherin aikana uskonpuhdistuksen kannattajien tunnuslaulu, ”reformaation taistelulauluksi”. Meillä tästä virrestä on tullut kansallinen juhlavirsi. Virren säveltäjästä ei ole täysin luotettavaa tietoa, mutta suurella todennäköisyydellä se on Lutherin oma sävellys. Jumala ompi linnamme Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan, on miekkamme ja kilpemme ajalla vaaran, vaivan. Se vanha vainooja, kavala, kauhea, on kiivas, kiukkuinen ja julma, hirmuinen. Vain Herra hänet voittaa. Virsi 170:1 Luther oli myös virsirunoilija Lotta Heikkinen Reformaation merkkivuotena juhlitaan myös luterilaisuuden ominaispiirteitä. Yksi niistä on kansankielisyys. 500 vuotta sitten Luther käänsi Raamatun saksaksi tuoden pyhän sanan lähemmäs ihmistä. Luterilaisuutta kutsutaan Sanan kirkoksi. Se pyrkii ihmisen itsenäisyyteen ja tulkinnanvapaus on osa tätä vapautta. Tulkinnanvapaus on vuoropuhelua, jolla voi rakentaa suhdetta Jumalaan ja muihin ihmisiin. Raamattu antaa puheelle suuren painon, sillä se on väline toteuttaa lähimmäisenrakkautta. Kolossalaiskirjeessä sanotaan: ”Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata” (4:6). Saarna julistaa pyhää sanaa ja haastaa ihmisen itsenäisesti pohtimaan kuulemaansa. - Saarnan tarkoitus on, että ihminen tulee Sanan puhuttelemaksi. Luterilainen kansankielisyys ilmenee saarnassa siten, että ihmiset itse aktiivisesti pohtivat Raamatun sanaa ja sitä, mitä se kulloinkin heille tarkoittaa, sanoo Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kehityskappalainen Heikki Toivio. Kehittyvä saarna Kuten ihminen ja koko muu maailma, myös saarna kehittyy ja muuttuu. Siksi sama saarna ei välttämättä toimi toisena ajankohtana, vaikka saarnan viesti sinänsä puhuttelisi kyseisellä hetkellä. - Vuosia sitten kirjoitettu saarna ei toimi sellaisenaan, koska elämä, tilanne ja kirkko ovat muuttuneet. Saarnan kirjoittaminen on prosessi, joka ei tapahdu viimeisenä iltana. Toiviolla kuluu aikaa saarnan kirjoittamiseen noin viikko. Työ vaatii perehtymistä ja ajattelua. - Ensimmäiseksi luen päivän tekstin Raamatusta ja perehdyn siihen. Sen jälkeen tutkin muita kirjoituksia, jotka voisivat avata tekstiä. Materiaalista etsin sopivaa aloitusta ja lopetusta. Prosessin aikana mietin ja rukoilen mielessäni, mitä kaikki lukemani merkitsee. Kaikesta tiedosta etsin punaista lankaa. Sanan pitää puhutella itseä, jotta se voi puhutella muita. Yhtä oikeaa tapaa saarnan kirjoittamiseen ei kuitenkaan ole. Saarnaaja voi tulkita Raamatun sanomaa ilman muuta kirjallisuutta ja perustaa saarnansa yksin omaan kokemukseensa. Tärkeintä on, että muuttuvassa maailmassa saarna antaa ihmiselle virikkeitä Raamatun tulkitsemiseen. Toivio haaveilee voivansa yhdistää useita eri aisteja kuten maku- ja hajuaistin saarnan kokemukseen, mutta usein pelkät sanat ja läsnäolo riittävät. Toisinaan Toivio pitää niin sanotun keskustelusaarnan, jossa päivän aihetta papin kanssa tai haastattelemana on pohtimassa seurakuntalaisia. - Minusta on kivaa saarnata yhdessä seurakuntalaisten kanssa. KUVA MIKKO HIETA Yhden, kahden tai kolmen seurakuntalaisen kanssa saarnatessa kansankielisyys toteutuu parhaiten. Niissä käy ilmi, miten minä ja he ymmärtävät Raamatun kohdan. Raamattu puhuttelee kaikkia, ei vain pappeja. Saarna on silta Saarna on kuitenkin vain osa jumalanpalvelusta, joka rakentuu Raamatun sanasta, ehtoollisesta, rukouksesta ja musiikista. Osat tukevat toisiaan, kuten esimerkiksi uskontunnustus, joka on kuin vastaus saarnalle. Musiikin merkitys on luterilaisessa kirkossa suuri ja se tukee saarnaa. Viimevuotinen uudistus päivitti virsikirjan vastaamaan nykyihmisen tarpeita. Uusissa virsissä käsitellään niin kaupunkilaisuuden, luonnonsuojelun, talven, isänpäivän kuin paastonajankin aiheita. Jumalanpalveluksissa pyritään siihen, että muukin puhuttelee ihmistä kuin saarna. Saarnan merkitys on kuitenkin korvaamaton. Se on vuorovaikutusta ihmisen ja Raamatun välillä. Ihmisen arvot ja mietteet heijastuvat siitä, kuinka hän pyhää sanaa tulkitsee. Saarna on silta ihmisen ja Pyhän välillä. Se kutsuu, kehottaa ja rohkaisee. Saarnan puhuttelema Kappalainen Heikki Toivio eläytyi Martti Lutheriksi. Toivio pyrkii saarnoissaan tuomaan Raamatun sanan lähelle kuulijoita. Sanan kirkko MARTTI Luther ajatteli, että jumalanpalvelus ei saanut olla vieraskielinen näytelmä, jota seurakunta seuraa sivusta. Luther ymmärsi, että kansankielisen saarnan kautta Jumala on elävästi ja todellisesti läsnä seurakunnan keskellä. Raamattu on Jumalan sanaa nimenomaan kuultuna. Saarna ei ole vain puhetta armosta, vaan sen välittömänä päämääränä on ihmisen pelastuminen. Sanat eivät vain kerro Jeesuksesta, vaan ne antavat Jeesuksen. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta kuulemme vain inhimillistä puhetta, mutta Pyhän Hengen vaikutuksesta synnin sitoma omatunto vapautetaan ja armo tuodaan kuulijan sisimpään. Sairauksien uuvuttama Luther saarnasi viimeisen saarnansa Andreaankirkossa Eislebenissä 14.2. Lutherin viimeisen saarnan raamatunkohta oli Matt 11:28 Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon.


Kirkonseutu | No 10 • 2017
To see the actual publication please follow the link above