8.4.2017 Kirkonseutu 7/2017 9 Heinolaan uusi lähetyssihteeri Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon Kirkon tiedotuskeskus Palmusunnuntai aloittaa hiljaisen viikon, jolloin muistellaan Jeesuksen kärsimyksiä ja elämän viimeisiä vaiheita. Palmusunnuntai muistuttaa myös Jeesuksen saapumisesta Jerusalemiin. Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ja kansa heitti hänen eteensä tielle palmunlehviä. Väkijoukko juhli häntä huutaen Hoosianna eli Oi, auta. Kristityille palmu on kuoleman voittamisen ja marttyyriyden symboli. Jo Vanhan Testamentin teksteissä ennustettiin, että Messiaan tullessa kaupunkiin hänen eteensä levitetään palmun lehviä. Suomessa palmun sijasta koti ja kirkko koristellaan pajunoksilla. Tästä juontaa juurensa myös virpomisperinne, jossa virvottava toivotetaan ”tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks” - kyse on oikeastaan siunauksesta. Usein kirkossa lauletaan monille tuttua virttä 15: ”Tiellä ken vaeltaa, ken aasilla ratsastaa? Maahan on laskettu vaatteita, lehtiä, oksia. Muurarirabbi nyt on matkalle lähtenyt, noussut on satulaan ratsunsa, kuitenkin kuningas.” Tänä vuonna palmusunnuntaita vietetään 9.4. Lutherin kynästä - Luther kirjoitti aikanaan useita niin sanottuja postilloja, eli kirkkovuoden teksteihin liittyviä kirjallisia saarnoja. Hyvin usein postillojen tekstit vastaavat meidän nykyisen kirkkovuotemme tekstejä. Lutherin postilloja on käännetty myös suomeksi ja niitä ovat aktiivisesti lukeneet sekä papit valmistaessaan tulevan pyhän saarnaa että tavalliset seurakuntalaiset hartaudekseen, kertoo Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi. Luther kirjoittaa palmusunnuntaista tekstissä, jossa hän viittaa 2 vsk. lukukappaleeseen. Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa… (2 Kor. 2:14) ”Uskovien vakaumus näyttää usein tuhoon tuomitulta ja olemme menettämäisillämme rohkeutemme, mutta usko voittaa aina ja selviytyy virheistä ja vaaroista, jotka kohtaavat pyhiä. Usko tekee näkevistä sokeita ja kuulevista kuuroja ja toisaalta kuurot oppivat kuulemaan ja sokeat näkemään. Kaiken kaikkiaan: uskova voi tehdä syntiä eikä häviä mitään. Tai jos hän tyhmyyttään tai varomattomuuttaan loukkaantuu tai tekee virheen, Jumala näkee tämän ennalta ja hänellä on tapana korjata se, jolloin virhe peitetään ja kaikki päättyy onnellisesti. Usko ja rukous ovat näin vahvoja ja voimakkaita. Itse asiassa usko on kaikkivoipa…” (Lainaus teoksesta ”Yksin armosta. 365 päivää Martti Lutherin seurassa”. Käännös Anja Ghiselli. Kirjapaja 2010, s. 110-111.) HEINOLAN seurakunnan uutena lähetyssihteerinä on aloittanut Irja Voutila, Hän seuraa eläkkeelle jäänyttä Tuulikki Ihalaista. Voutilan tehtäviin kuuluu seurakunnan lähetystyön ja aikuistyön organisointi, käytännössä tilaisuuksien, tapahtumien ja pienryhmien järjestelyä. - Olen huomannut, että Heinolassa niitä on runsaasti. Seurakunnan toiminta vaikuttaa näin tuorein silmin katsottuna monipuoliselta ja eläväiseltä, ja monesta asiasta kantavat vastuuta vapaaehtoiset seurakuntalaiset, kuvaa Voutila. Nastolasta kotoisin oleva Voutila on koulutukseltaan sosionomi ja diakoni. Aikaisemmin hän on työskennellyt muun muassa Sipoon suomalaisessa Teini-ikä, tuo ihmeellinen vaihe! IHMISEN toinen murrosikä, noin 12-18 v, on yleensä ainakin vanhemmille pienoinen, tai joskus, isompi ”työläs” vaihe. Niin, se ensimmäinen murrosikä on noin 2-4 -vuotiailla. Silloin lapsi totesi lähes kaikkeen: ”ei”, ja ”minä itte”. Teini- ja murrosiän kehitystehtävä nuorelle on löytää omia tavoitteita elämässään, identiteettiään, itsenäistymistä ja omaa seksuaalisuuttaan. Nämä prosessit jatkuvat läpi elämän erilaisten ajankohtaisten tilanteiden tullessa eteen. Teini koettaa löytää itseään aluksi suhteessa lähiaikuisiin, yleensä omiin vanhempiin. Myös muut läheiset aikuiset saavat osansa tästä tärkeästä nuoren elämänvaiheesta. Nuori hakee tukea vertaissuhteistaan suunnilleen saman ikäisiin. Kaverit, jengi, harrastusryhmät ja ihailun kohteina olevat vanhemmat henkilöt, kuten musiikki- ja urheilutähdet, tulevat tärkeiksi. Elämän isoja valintoja, työ ja opiskelu, tehdessään, nuori on nykyaikana vaikean valinnan edessä. Nuorella on monenlaisia odotuksia, toiveita ja mielikuvia ammateista ja opiskeluista. Yhteiskunnan ja vanhempien antama informaatio ovat tärkeitä. Toisaalta eräs nuori mies ollessaan kolmivuotias totesi, että hänestä tulee kokki. Hän on kokkina tänä päivänä ja tyytyväinen valintaansa. Vanhemmilla on suuri vaikutus nuoren elämän valintoihin. Yhtäältä nuori ehdottomasti ei halua samoja uria kuin vanhemmilla on. Toisaalta voidaan huomata, että samat tai ainakin saman suuntaiset ammatit toistuvat eri sukupolvissa. Jyväskylän yliopiston tieteellisessä artikkelissa tutkittiin nuoren ohjautuvuutta ja tyytyväisyyttä elämän ja opiskelun valinnoissa. Tutkimus selvitti, että nuoret, jotka ohjautuvat itselleen ominaisesti, olivat uran valinnassaan tyytyväisempiä kuin ulkoa ohjautuvat nuoret. He kokivat valintansa olevan sopusoinnussa heidän koetun, ”selfinsä”, ” itsensä kanssa. Tällöin nuori on sitoutunut tavoitteisiinsa ja kokee haasteet positiivisina. Tutkimus tuo esiin ulkoa ohjautuvuuden. Tällöin nuori ohjautuu toisten odotusten ja toiveiden mukaisesti. Tällöin nuori voi kokea halua välttää ahdistusta tai tehdä toisille mieliksi. Hän saattaa kokea ristiriitaa toisten odotusten ja omien toiveiden välillä. Nuoren ”kimpoillessa” omien vaihtelevien tunteidensa ja olojensa välillä, on vanhemmille täysi työ olla mukana. Nuoren mielialat saattavat vaihdella runsaasti. Hän saattaa kokea ylivoimaista ahdistusta isojen valintojen edessä, esimerkiksi: ammattikoulu, lukio, välivuosi vai mitä kannattaisi tehdä. Toisaalta nuori saattaa ilmaista itseään hyvin vahvasti omnipotenttina toimijana. Samaan aikaan kavereiden, harrastusten ja tiedotusvälineiden informaatio saattavat sekoittaa nuoren pohdintoja. Nuoren heräävä seksuaalisuus saattaa aiheuttaa hämmennystä ja jopa ylilyöntejä. Miten siis tukea nuoren sisäisiä pyrkimyksiä, kuulla niitä ja olla läsnä hänen tarvitessaan aikuista? Ehkä kannattaa laittaa tabletti, kaukosäädin ja älykännykkä sivuun ja keskittyä nuoreen. Samalla kannattaa antaa rajat niin asiallisen sisällön kuin ajan suhteen keskusteluun. Vanhemmat saavat usein kokea koko ihmiselämän värityksen nuoren hakiessa elämän suuntaansa. Vanhemmilla on täysi työ antaa tukea nuoren valinnoissa, ymmärtää ja sallia nuoren olla vielä ajoittain pieni tyttö tai pieni poika. Eräs kokenut psykiatri, terapeutti, totesi, että ” vanhempien tavoite nuoren murrosiässä on selvitä siitä hengissä”. Veijo Pesonen, perheneuvoja MARKKU LEHTINEN Aleppon kelloille kirkon viestintäpalkinto KIRKKOHALLITUS on myöntänyt Kirkon viestintäpalkinnon 2015– 2016 toimitusjohtaja Olli Sirénille. Sirénin ajatus saattokellojen soittamisesta kirkoissa syyrialaisen Aleppon kaupungin pommitusten uhreille sai poikkeukselliset mittasuhteet lokakuussa 2016. Palkinnon perusteluissa todetaan, että Sirénin aloite Helsingin Kallion seurakunnalle teki suuren palveluksen kristillisten arvojen, kuten lähimmäisen hädän ja auttamisen tietoisuuden leviämiseen Suomessa sekä maailmanlaajuisesti. - Heräsin, luin uutiset pommitusten alkamisesta ja turhautumisen vallassa otin puhelimen käteeni ja aloin esitellä ja kehitellä ajatusta tästä surun ja myötätunnon ilmaisusta. Oli ihmeellistä nähdä, kuinka tunne alkoi kirkon piirissä levitä ja muuttui kymmeniksi tuhansiksi kellonlyönneiksi, Sirén kertoo. Kellojensoitto aloitettiin Kallion kirkossa 12.10.2016. Seurakunnat ympäri Suomen tarttuivat haasteeseen soittaa saattokelloja Aleppon uhreille. Saattokelloja Aleppon uhreille soitettiin myös Lahden alueen kirkoissa. Kelloja soitettiin 24.10. asti, jolloin vietettiin sekä rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivää että YK:n päivää. Kellojensoitto levisi Suomesta ympäri maailmaa neljälle mantereelle ja tavoitti kaikkiaan yli 800 kirkkoa. Kirkkohallitus jakaa palkinnon joka toinen vuosi merkittävästä panoksesta kristillisen sanoman, kristillisen tiedon tai kristinuskon mukaisten elämänarvojen välittämiseksi viestinnän eri keinoin. Palkintoa ei jaeta kirkon työntekijöille. Palkinnon suuruus on 7 500 euroa. Kirkon tiedotuskeskus PYRY LEPISTÖ Seppo Sirén teki aloitteen saattokellojen soittamisesta Aleppon uhreille. Perheneuvoja seurakunnassa ja Joutsenon seurakunnassa. - Olisi mukava tutustua moniin seurakuntalaisiin, joten tulkaahan tervehtimään kun tavataan, kehottaa Voutila. Irja Voutila
Kirkonseutu | No 7 • 2017
To see the actual publication please follow the link above