KISE_20170408_10

Kirkonseutu | No 7 • 2017

10 Kirkonseutu 7/2017 8.4.2017 Nuoret pianistit konsertoivat KONSERVATORION nuorten taiteilijoiden sarja jatkuu pääsiäissunnuntaina 16.4. kello 14 Kirkkokatu 5:n juhlasalissa. Konsertissa esiintyy tällä kertaa kaksi pianistia. Iida Niemi soittaa J. S. Bachin Preludi ja fuugan, W. A. Mozartin Pianosonaatin, S. Prokofjevin Romeo ja Julia ennen eroa. Muusikkoperheen lapsena Iidaa kiinnostaa piano monipuolisesti sekä klassisen että kevyen musiikin soittimena: solistisena, kamarimusiikissa, säestyksessä joko kosketinsoittimena, kielisoittimena ja jopa lyömäsoittimena. Hän opiskelee viimeistä vuotta Lahden konservatorion ammatillisella toisella asteella. Saku Liimatainen soittaa J.S.Bach Preludi ja Fuugan, Franz Lisztin Funeraillesin, S.Rachmaninovin Preludin, Väinö Raition Auringonsavua sekä oman kappaleensa Immersio. Hän aloitti pianonsoiton vuonna 2006 Lahden konservatoriolla Tarmo Järvilehdon johdolla ja eräs suuri mielenkiinnon kohde on impressionistisekspressionistissävytteinen polytonaalinen äänenkuljetus. Lisztin teoksessa on upeasti pääsiäiseen sopivasti kuultavissa Kristuksen ylösnousemus. Ristinkirkon kuoron kahvipöytä konsertin keskellä 5 e. Saku Liimatainen Värit kertovat uskostamme Laura Visapää Palmusunnuntaina alkaa hiljainen viikko, ja kiirastorstai-iltana kirkoissa on jumalanpalvelus. Kiirastorstain aihe on kertomus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisestä yhteisestä ateriasta ja pyhän ehtoollisen asettamisesta. Sen päätteeksi violetit kirkkotekstiilit vaihdetaan mustiin, kukat viedään pois, kynttilät sammutetaan ja urut vaikenevat. Pitkäperjantai ja lauantai ovat ainoat päivät vuodessa, jolloin kirkossa on musta, syvän surun väri. Pääsiäisenä musta vaihtuu valkoisiin kirkkotekstiileihin, kirkkoon tuodaan kynttilät ja kukat. Papit pukevat valkeat stolat ja kasukan, ja urut soivat. Se on pääsiäisen ilon ja riemun hetki. - Menkää kiirastorstaina ja pääsiäisenä kirkkoon, kehottaa hollolalainen tekstiilitaiteilija Helena Vaari. Kirkkotekstiilit kertovat omalta osaltaan kristinuskon sanomasta, ja niiden perustana ovat kirkkovuosi sekä kristilliset värit ja symbolit. - Kirkkotekstiilien väri on tärkeä symboli kuvioiden ohella. Kun ulko-ovelta astuu kirkkoon, katse kiinnittyy alttariin ja alttaritekstiiliin. Matkalla ovelta eteen alttarivaatteen yksityiskohdat tarkentuvat, kuvaa Helena Vaari. Vaari on tehnyt kirkkotekstiilit kymmeneen kirkkoon. Ensimmäinen kirkkotekstiilityö oli Hollolan vanhaan kivikirkkoon vuonna 1987. Lahden seudulla Vaarin kirkkotekstiilejä on Hämeenkosken, Joutjärven, Padasjoen ja Salpausselän seurakunnissa. - Jokainen kirkko ja seurakunta on erilainen. Tekstiilien suunnittelussa otan huomioon myös kirkon arkkitehtuurin ja historian sekä paikkakunnan ominaispiirteet. Näin tekstiileistä tulee uniikkeja. Esimerkiksi Hollolan kirkko on Pyhän Marian kirkko. Siksi olen käyttänyt tekstiileissä Neitsyt Mariaan liittyvää symboliikkaa: valkoinen lilja, sininen väri ja teksti Ave Maria Mater Dei. Pohjaksi suunnittelin kankaan, jonka idea on kirkon seinien tiilikoristeista. Myös Lappeenrannassa Lappeen seurakunnassa on Marian kirkko, jonne Vaari on tehnyt kirkkotekstiilit. Alttarivaatteessa hän käytti Neitsyt Marian kukkaa, ruusua. Paikallisuus tulee näkyviin siinä, että ruusu on karjalanruusu. Lisää paikallisuutta LAURA VISAPÄÄ alttarivaatteeseen tuo Saimaaseen viittaava ulappa, jonka laineilla kirkkovene kulkee. Keskiaikana kirkkotekstiilit toteutettiin usein applikaatio- ja kirjontatekniikoilla. Vaari ammentaa vanhasta perinteestä tämän päivän keinoin. Kun keskiajan ompelijoilla oli neula ja lanka, hänellä on työvälineenään ompelukone. - Tekniikkani on applikaation ja konekirjonnan yhdistelmää. Langat ja kankaat ovat värejä ja neula on sivellin, kuin maalausta ompelukoneella. Tekstiilien kestävyys syntyy myös tekniikan rakenteesta, jossa on monta kangaskerrosta päällekkäin. Kirkkotekstiilit kuuluvat osana jumalanpalvelukseen kuten puhe, musiikki, kukat ja kirkkotila. Jokaisella vuoden päivällä on oma liturginen värinsä. Kirkkotekstiilejä on viittä väriä: valkoinen, vihreä, violetti, punainen ja musta. Vihreä on kirkkotekstiilien ”arkiväri”. Lähes 200 päivänä vuodessa kirkkotekstiilit ovat vihreitä. - Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vihreät kirkkotekstiilit ovat useimmiten käytössä ja myös kuluvat eniten. Kun menee kirkkotekstiilinäyttelyyn, siellä on huomattavan paljon punaisia kirkkotekstiilejä, jos tekstiilit on lainattu kirkoista. Syy on arkinen: vihreät ovat yleensä käytössä, mutta punaiset ehtivät näyttelyyn. Punaisia tekstiilejä käytetään vain 11 päivänä vuodessa, Kesäkuun alusta alkavan vihreän jakson rikkovat vain ”pistepyhät” juhannus (valkoinen), Apostolien päivä (punainen), kirkastussunnuntai (valkoinen), mikkelinpäivä (valkoinen) ja pyhäinpäivä (punainen). Vihreä vaihtuu 1. adventin valkoisen kautta violettiin. Joulun valkoisen ja tapaninpäivän punaisen jälkeen kirkkovuodessa palataan vihreään Pyhän Henrikin muistopäivää ja kynttilänpäivää lukuun ottamatta. Vihreä jatkuu tuhkakeskiviikkoon, jolloin paastonaika tuo violetit kirkkotekstiilit. Pitkäperjantain mustien kirkkotekstiilien jälkeen alkaa valkeiden tekstiilien kausi kesäkuuhun asti. Vihreä väri symboloi kasvua, toivoa ja iankaikkista elämää. Se on myös arkikristillisyyden väri. Violetti on paastonajan väri. Se viittaa itsetutkiskeluun, katu- Tekstiilitaiteilija Helena Vaarin pöydällä on Pyhtään kirkon violetin kirkkotekstiilisarjan osia ja luonnoksia. Paaston ajan symboleita ovat mm. elämän tie, kuninkaan tie, meritie ja Via Dolorosa. Vieressä on valkoisen antependiumin luonnos. Molemmat liturgiset värit ovat käytössä pääsiäisenä.


Kirkonseutu | No 7 • 2017
To see the actual publication please follow the link above