11.3.2017 Kirkonseutu 5/2017 9 Laura VisapääN astolassa asuvat Kaveh Ilyasi ja Jila Mirzai odottavat joka päivä, että postiluukusta kolahtaa kirje. Kirjettä odotetaan suurin toivein ja suurin peloin. Kawe sanoo, että tuo kirje ratkaisee heidän elämänsä. - Meillä on vain kaksi mahdollisuutta: jäädä Suomeen tai joutua palautetuiksi Iraniin. Iranissa minua odottaisi teloittaminen ja vaimoa elinkautinen vankila. Lapset otettaisiin pois kasvatettaviksi muslimeiksi. Kaveh ja Mirzai saapuivat Suomeen syksyllä 2015 viisivuotiaan poikansa Amirin kanssa. Suomessa vanhemmat voivat kutsua poikaansa nimellä Karo. - Amir on islamilainen nimi, Karo on kurdinimi. Iranissa ei ole mahdollista antaa lapselle kurdinimeä, vaikka olemme kurdeja. Nyt perheessä on Karon lisäksi puolivuotias Taru-tyttönen. Kaveh perheineen on kotoisin Iranista Kermanšahin kaupungista, josta he lähtivät pari vuotta sitten. Matka kulki Turkin kautta Kreikkaan, jossa he kuulivat Suomesta. - Suomesta sanottiin, että se on hyvä maa lapsiperheille. Kaveh ja hänen perheensä eivät ole muslimeja, vaan jarsaneja. Jarsanilaisuus on pieni uskonto, jolla on yhtymäkohtia kristinuskoon. - Uskontomme on ongelma Iranissa, jossa ei hyväksytä muita uskontoja kuin islam. Toinen ongelma on etninen taustamme eli olemme kurdeja, joita Iranissa vainotaan. Meillä ei Iranissa ollut edes henkilöpapereita, emme saaneet työtä eikä meillä ollut tulevaisuutta. Emme olleet Iranissa minkään arvoisia, mutta täällä olemme ihmisiä. - Kukaan ei lähde pakolaiseksi, jätä kotiseutuaan, ystäviään ja sukulaisiaan ja yritä aloittaa elämään jossain aivan muualla, jos ei ole pakko, sanoo Kaveh Ilyasi. Kaveh perheineen on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa. Päätöksestä on elokuussa valitettu hallintooikeuteen elokuussa. Hallintooikeuden päätöstä he odottavat joka päivä. - Tilanne on tosi vaikea, voimme vain odottaa. Tulevaisuudesta emme nyt tiedä mitään. Turvapaikkakäsittely aiheuttaa suurta huolta ja levottomuutta perheessä. Sitä päätöstä mietimme yötä päivää. Miten meille käy? Pelko on osa jokaista päivää. Kaveh Ilyasi arvelee, että Suomen viranomaiset eivät tiedä, mitä Iranissa tapahtuu. - Iran näyttäytyy maailmalle demokratiana, mutta todellisuus on ihan toista. Me siellä asuneet tiedämme, mitä Iranissa tapahtuu. Satelliittilähetykset näyttävät, miten ihmisiä teloitetaan joka päivä heidän uskontonsa vuoksi. Kun Kaveh kertoo kohtalosta, joka perhettä odottaisi Iranissa, paikalla olevat pappi, tulkki, iranilainen ystäväperhe ja toimittaja hiljenevät perheen ahdistuksen edessä. Ilyasi perheineen tuli aluksi asumaan Hennalan vastaanottokeskukseen. Etninen tausta ja jarsani –uskonto aiheuttivat ikäviä ristiriitoja muiden turvapaikanhakijoiden kanssa, mutta muutto Nastolaan toi rauhaa elämään. Viime keväänä perhe kävi Nastolan seurakunnassa rippikoulun ja heidät kastettiin. Syksyllä syntynyt Taru kastettiin 40 päivää syntymästä. Jila Mirzai kiittää Suomea hyväksi maaksi elää ja kasvattaa lapsia. Suomessa kohdellaan naisiakin hyvin. - Suomi on hyvä maa naisille. Ei tarvitse pitää huivia ja saa liikkua vapaasti. Naisten asema jarsani-uskonnossa poikkeaa islamista huomattavasti. - Jarsaneilla on yksi vaimo LAURA VISAPÄÄ ja yksi avioliitto. Nainen ei ole alistettu, ja häntä kunnioitetaan. Jarsaanit korostavat rauhaa kaikkien ihmisten välillä. Iranilaisperheen luottohenkilö on Nastolan seurakunnan pappi Juha Sahamies. Sahamiehen kanssa Kaveh ystävineen on ollut talkoissa seurakunnan leirikeskuksessa hakkaamassa puita ja raivaamassa leirialuetta. On käyty pilkillä, saunassa ja avannossa. Jila Mirzai on tällä hetkellä vielä paljolti kotona vauvan kanssa. Karo-poika käy seurakunnan päiväkerhossa. Ovia suomalaiseen elämään halutaan avata koko ajan. - Täällä on rauhallista, ja vähitellen opimme elämään täällä, sanoo Jila Mirzai. He odottavat kirjettä ”Suomi on hyvä maa naisille.” Kaveh Ilyasi ja Jila Mirza sekä pastori Juha Sahamies miettivät irlanilaisperheen kohtaloa. Jilan sylissä pikkuinen Taru. Perheen Karo-poika oli päiväkerhossa. NASTOLAN seurakunnassa järjestettiin viime vuonna rippikoulu farsin kielellä ja Salpausselän seurakunnassa arabian kielellä. - Lahden seurakunnilla on pitkät perinteet maahanmuuttajarippikoulujen järjestämisessä. Kun inkeriläisiä muutti 1990-luvusta alkaen runsaasti Lahteen, venäjänkielistä rippikoulua pidettiin säännöllisesti, kertoo pastori Riitta Särkiö. Launeen seurakunta järjesti syksyllä 2015 pari tutustumisiltaa Hennalan vastaanottokeskuksen asukkaille. Tutustumisten myötä muutama Iranista tullut turvapaikanhakija esitti pyynnön rippikoulusta. Kirkkoherra Heikki Pelkonen ryhtyi toimeen, ja Riitta Särkiöstä tuli toinen rippikoulunopettaja. Tulkiksi rippikouluun saatiin helsinkiläinen Matteus, joka on kristitty ja siten ymmärtää sisältäpäin kristinuskoa. Kun rippikoulusta kiinnostuneet yhtä lukuun ottamatta muuttivat Nastolaan, rippikoulu päätettiin pitää Nastolan seurakunnassa. Hennalaan jäänyt rippikoululainen pääsi opettajien kyydissä oppitunneille Nastolaan. Rippikoulua kävi kahdeksan aikuista ja kaksi lasta. Rippikoulua pidettiin kymmenen kertaa, lisäksi rippikoululaiset osallistuivat aktiivisesti seurakunnan elämään. Rippikoulu koostui opetuksesta, keskusteluista ja kysymyksistä. Käytössä oli farsinkielinen Katekismus ja Raamattu. - Ytimeltään rippikoulu oli samanlainen kuin seurakunnan perusrippikoulu: siellä käytiin läpi Raamattua ja keskeisiä aiheita, kuten Jumala, Jeesus, Pyhä Henki, kymmenen käskyä, rukous, synti, seurakunta, kaste ja ehtoollinen, kertoo Särkiö rippikoulun sisällöstä. Kirkkolain mukaan turvapaikanhakijoiden rippikouluun liittyy osallistuminen seurakuntaelämään muutaman kuukauden ajan ennen konfirmaatiota. Näin rippikoululaiset pääsivät aidosti seurakuntaan sisälle. - Turvapaikanhakijat kävivät ahkerasti joka sunnuntai kirkossa ja ovat jatkaneet seurakuntayhteyttä rippikoulun jälkeenkin. Nastolan rippikoululaiset kastettiin viime vuonna helluntaina Nastolan kirkossa jumalanpalveluksessa. Hennalassa asunut rippikoululainen kastettiin Launeen messussa. Turvapaikanhakijoille löytyi kummit nastolalaisista ja lahtelaisista seurakuntalaisista. Aikuiskaste on samalla myös konfirmaatio. - Jumalanpalveluksen jälkeen oli juhlakahvit, ja juuri kastetut seurakuntaan liittyneet kertoivat omista taustoistaan. Laura Visapää Rippikoulua farsin kielellä ”Käytössä oli farsinkielinen Katekismus ja Raamattu.”
Kirkonseutu | No 5 • 2017
To see the actual publication please follow the link above