2 Kirkonseutu 4/2017 25.2.2017 Blogi > LUE LISÄÄ KIRKONSEUTU.FI REFORMAATION juhlavuoden kunniaksi voisi aloittaa oman, henkilökohtaisen reformaation. Sen voisi aloittaa miettimällä, ovatko minun elämänarvoni ja -asenteeni ristiriidassa Jeesuksen opetusten kanssa. Hannu Lehdeskoski MUSIIKKI luo lohtua, iloa ja toivoa. Martti Lutherin sanoin: Jos mielesi on murheellinen, ala laulaa ja soittaa suloista laulua. Virve Valkeavuori Pyhänseutu Pääkirjoitus Virsi Hyvä paimen | KUN tämä lehti kolahtaa ihmisille postiluukuista, olen matkalla kohti Lapin hankia rippikoululaisten kanssa. Edessä on tiivis viikko täynnä erilaista ohjelmaa Lapin lumossa hiihtoretkistä iltahartauksiin. Ehkäpä näemme opiskelun lomassa myös revontulia ja vietämme kodan lämmössä yhteistä iltaa. Meillä on edessä matka, joka saattaa jäädä unohtumattomana elämyksenä mieleen. Vietämme laskiaissunnuntaita huomenna. Siitäkin alkaa matka. Laskiaisesta alkaa matka kohti pääsiäistä, seitsemän viikkoa kestävä suuren paaston aika. Siitä alkaa myös Jeesuksen kärsimystie. Hänen julkinen toimintansa on käännekohdassa, alamme seurata Kristuksen ristintietä kohti ristinkuolemaa ja pääsiäisaamun valoa. Laskiaisesta alkaa aika, jolloin on hyvä tarkastella itseä peilin edessä. Mikä on minun totuuteni? Mikä on työkaverini, ystäväni tai vastaantulevan totuus? Mikä Tehokkuuden autuus ja kirous on eritavoin ajattelevan ihmisen totuus? Paastonaika on erinomainen tilaisuus yrittää asettua toisen ihmisen nahkoihin. On ihan hyvä kokeilla, miltä toisen ihmisen totuus tuntuisi. Miltä tuntuisi ajatella toisin kuin mihin olen tottunut? Miltä toisen ihmisen totuus kuulostaa? Osaisinko samaistua hänen asemaansa? Sanotaan, että tie sisälle on tie ulos. Olemalla rehellinen itselleni, tutkailemalla omia ennakkoluulojani, pelkojani, toiveitani ja unelmiani voin päästä ulos oman pienen ajattelumaailmani kahleista ja nähdä muiden ihmisten maailmaa. Sillä liian usein meille on niin kovin tärkeää olla oikeassa. Tärkeintä ei useinkaan ole rehellisyys ja myötätunto, vaan oikeassa oleminen. Hinnalla millä hyvänsä. Paastonaikana voin haastaa omaa haluani olla oikeassa. Tarkoitus on itseä tutkimalla päästä oman napani tuijottamisesta kohti lähimmäistä ja kohti Kristusta. Olenko liian fanaattisesti kiinni jossain omassa totuudessani? Voisinko ajatella myötätuntoisesti itsestäni ja muista ihmisistä, omintakeisista, persoonallisista lähimmäisistäni? Onko minulla varaa muuttaa asenteitani, kuluneita ajatusrakennelmiani? Usko, toivo ja rakkaus ovat isoja asioita, jotka pysyvät. Mutta mikä niistä olikaan suurin? Vastauksen näet ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 13. luvusta. Anna-Mari Kopo Kappalainen Keski-Lahden seurakunta Naapurin nahoissa SUNNUNTAI 26.2. Laskiaissunnuntai Jumalan rakkauden uhritie Sunnuntain suomenkielinen nimi tulee paastoon laskeutumisesta. Pian alkaa yksinkertaisten elämäntapojen, itsekieltäymyksen aika. Jeesuksen julkinen toiminta saavuttaa käännekohtansa. Vaellus Jerusalemiin, kohti kärsimystä ja kuolemaa, alkaa. Mutta juuri tällä tiellä Ihmisen Poika kirkastetaan. Jumalallinen rakkaus voittaa antaessaan itsensä alttiiksi kuolemaan asti. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Ps. 31:2-6, Jer. 8:4-7, 1. Kor. 13 , Joh. 12:25-33 SUNNUNTAI 5.3. Jeesus, kiusausten voittaja Sunnuntain aihe on kertomus Jeesuksen kiusaamisesta autiomaassa. Häntä houkuteltiin pettämään kutsumuksensa, mutta hän voitti kiusaukset. Kiusaaja ei jätä rauhaan ketään nykypäivänkään ihmistä, mutta apumme on Kristus, kiusausten voittaja. Liturginen väri: Violetti tai sininen Tekstit: Ps. 91:1-4, 11-12, 1. Moos. 4:3-10 tai 1. Moos. 3:1-7 (8-19), Jaak. 1:12-15, Matt. 16:21-23 MARKKU LEHTINEN Kirkasta, oi Kristus, meille ristinuhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä. Virsikirja 301:1 Vuoden alusta olemme suomalaisilla työpaikoilla eläneet uutta kiky-aikaa. Tarkoituksena on, että kaikkien työaikaa pidennettäisiin noin 24 tunnilla vuodessa. Tämä on toteutettu eri aloilla ja eri työpaikoillakin hyvin monella tavalla. Joillakin aloilla työpäiviksi on otettu muun muassa loppiainen tai helatorstai. Toisilla työpaikoilla puolestaan työaikaa on pidennetty yksinkertaisesti niin, että ollaan joka päivä töissä muutamia minuutteja aiempaa pidempään. Ratkaisuja on siis monenlaisia. Kirkko ja sen mukana yksittäiset seurakunnat ovat myös mukana kiky-talkoissa. Hankalaksi tämän toteuttamisen tekee se, että esimerkiksi papeilla ja muilla hengellisen työn tekijöillä ei ole virallista työaikaa lainkaan. Työajattomien työntekijöiden on jollakin konstilla todennettava se, että he tekevät tuon vaaditun 24 tuntia lisää töitä vuodessa, mutta muuten työajasta ei pidetä kirjaa. Tähän on seurakunnissa kehitetty hyvin monenlaisia ratkaisuja. Vasta myöhemmin on mahdollista arvioida miten ne toimivat. Kaiken kaikkiaan kikyn tarkoituksena on saada aikaan ja tuottaa enemmän. Sinänsä tavoite on ymmärrettävä vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa. Kun työn kustannukset suhteessa tuottoon vähenevät kohenee maamme kilpailukyky. Tavoitellaan tehokkuutta. Inhimillisellä tasolla sen sijaan kilpailukykysopimuksen vaatimukset ovat jälleen yksi lisä siihen oravanpyörään, jossa monet tänä päivänä tuntevat olevansa. Monilla työpaikoilla tuskaillaan sitä, että vuosi vuodelta työmäärä kasvaa, mutta resursseja ei tule lisää. Tehdään ylitöitä, jotka eivät näy missään. Venytään ja uskotaan, että vielä tulee se rauhallisempi hetki. Sitä ei välttämättä tule koskaan ja tehokkuus alkaa tuntua kiroukselta. Ihmisiltä on myös viety arjen ja pyhän ero. Kaupat ovat auki aina ja nyt on jo osittain luovuttu muutamasta arkipyhästä. Myönnän, että on mukavaa, kun voi tyhjentyneeseen jääkaappiin käydä hakemassa sen maitopurkin vaikka sunnuntai-iltana. Aivan varmasti meille kaikille tekisi kuitenkin hyvää se, että silloin tällöin arki seisahtuisi ja olisi pakko pysähtyä hengähtämään hetkeksi. Maritta Roslakka
Kirkonseutu | No 4 • 2017
To see the actual publication please follow the link above