2 Kirkonseutu 3/2017 11.2.2017 ”MEILLÄ TÄMÄN päivän ihmisillä on usein turhan aikataulutettu kalenteri. Aikataulujen viedessä ihminen ja ihmisen arvo usein unohtuu.” Virve Valkeavuori Pyhänseutu Pääkirjoitus Virsi Hyvä paimen | Viime vuoden lopulla teetimme perinpohjaisen selvityksen siitä, mikä merkitys Kirkonseutulehdellä on lukijoille ja miten lehti vastaa heidän odotuksiaan. Kaiken kaikkiaan 401 lehden lukijaa vastasi puhelinhaastattelussa lehteä koskeviin kysymyksiin. Heidän näkemyksensä yllätti meidät Kirkonseudun tekijät iloisesti. Olemme aina kokeneet, että lehti on lukijoilleen tärkeä. Tästä osoituksena on muun muassa se, että jos lehti jostakin syystä jää tulematta, saamme siitä runsaasti palautetta. Tästä huolimatta emme tohtineet odottaa aivan niin myönteisiä tuloksia kuin mitä saimme. Ensimmäinen iloinen uutinen meille lehdentekijöille on se, että peräti 57 prosenttia ilmestymisalueen asukkaista lukee Kirkonseutua. Toinen on se, että 65 prosenttia vastaajista lukee lehden jokaisen numeron. Selvityksen avulla halusimme saada tiedon siitä, mitkä lehden ominaisuudet ja asiat ovat lukijoille erityisen merkityksellisiä. Ja toisaalta halusimme selvittää, miten olemme nämä lukijoiden odotukset onnistuneet täyttämään. Olemmeko ymmärtäneet oikein sen, millaista sisältöä lukijat haluavat ja millaisena he lehtemme ulkoasun näkevät? Kun vertaamme lukijoiden vastauksia siten, että ominaisuuden tärkeys ja siinä onnistuminen laitetaan rinnakkain, voimme olla tyytyväisiä. Kaikissa tekijöissä onnistuminen on saanut vähintään saman arvon kuin sen merkitys. Suurimmassa osassa vastauksia onnistumisesta annettu arvosana on jopa aavistuksen suurempi kuin merkityksen. Eli suomeksi sanottuna olemme onnistuneet himpun verran odotuksia paremmin. Tämän lukijatutkimuksen pohjalta on hyvä jatkaa Kirkonseudun tekemistä. Se ei suinkaan tarkoita, että voisimme lakata miettimästä parannuksia ja lopettaisimme lehden kehittämisen kokonaan. Päinvastoin. Tämä on hyvä hetki tuoda lehtemme myös aidosti verkkomaailmaan. Uusi Kirkonseutu. fi –julkaisu mahdollistaa Kirkonseudun juttujen lukemisen helposti vaikkapa oman puhelimen ruudulla. Verkkojulkaisussa on myös esimerkiksi blogeja, joita painetusta lehdestä ei löydy. Tavoitteena on verkon kautta saada Kirkonseudun pariin myös niitä, jotka painettua lehteä eivät tähän mennessä ole lukeneet. Maritta Roslakka Iloinen yllätys PARISATAA yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelijaa oli kokoontunut kuuntelemaan luentoa. Jotkut asettelivat miniläppäreitä pöydälle, toiset kaivelivat ruutuvihkoja laukuistaan. Sali hiljeni ja luento alkoi ajallaan. Mutta sitten kävi toteen jokaisen luennoitsijan pahin painajainen: tietotekniikka petti. Heijastus valkokankaalla etsi kuvalähdettä turhaan. Vahtimestari yritti saada projektoria toimimaan. Aikaa oli kulunut ongelman selvittämiseen kymmenen minuuttia. Tunnelma oli niin puhujanpöntössä kuin kuulijakunnassa turhautunut. Eräs opiskelija tuhahti siinä kahdentoista minuutin kohdalla: ”Mitä minä tästä saan?”, nousi paikaltaan ja poistui salista. Muutama muukin poistui. Lopulta valkokangas kirkastui ja digitaalinen sisältö virtasi valkokankaalle. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Tarina yliopiston fuksiluennolta todistaa kaksi asiaa. Ensinnäkin, kenenkään aika ei ole yhtä arvokasta kuin fuksiopiskelijan aika. Toiseksi, ihmisyyteemme kuuluu vaatimus saada vastaus kysymykseen: ”Mitä minä tästä saan? Onko tämä vaivan väärti?” Sunnuntain evankeliumissa Pietari kysyy Jeesukselta: ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” (Matt. 19:27) Jeesus vastaa kertomalla Israelin kahdestatoista heimosta, joita opetuslapset saisivat hallita. Hän kertoo satakertaisesta palkkiosta, jonka saavat ajallisessa elämässään läheisistään tai omaisuudestaan luopuneet. Olennaisinta on kuitenkin se, milloin ja missä nämä lupaukset täyttyvät. Niiden aika on aikojen lopulla ja iankaikkisessa elämässä. Opetuslapset todistivat Ikuisen Elämän seuraa ja myös kuolemaa. Ikuinen Elämä kuoli, jotta voisi lahjoittaa ikuisen elämänsä opetuslapsilleen ja meille. Jeesuksen vihjaama salaisuus onkin se, että uskova perii iankaikkisen elämän ja opetuslapset saavat istua valtaistuimilla. Jos kysymme: ”Mitä saamme palkaksi?”, vastaus on ”Ette mitään.” Jos kysymme: ”Mitä saamme lahjaksi?”, Jeesus vastaa: ”Ikuisen elämän.” Sitä taitaa olla armo. Voimme heittäytyä Ikuisen Elämän varaan. Ja sitä taas taitaa olla usko. Ville Särkkä vs. seurakuntapastori Hollolan seurakunta ”Mitä minä tästä saan?” SUNNUNTAI 12.2. Ansaitsematon armo Päivän latinankielinen nimi septuagesima (= seitsemäskymmenes) ilmaisee päivien lukumäärän pääsiäiseen, johon seurakunnan katse nyt kääntyy. Tästä päivästä on vanhastaan alkanut papiston paasto. Seurakuntaa kehotetaan kilvoittelemaan kärsivällisesti Jumalan armoon luottaen. Päivän evankeliumiteksteissä muistutetaan, että Jumalan armoa ei ansaita. Hänen hyvyytensä on sama kaikkia kohtaan. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Ps. 18:2-7, 5. Moos. 7:6-8, Fil. 3:7-14, Matt. 19:27-30 SUNNUNTAI 19.2. Jumalan sanan kylvö Tämän sunnuntain, sexagesiman (= kuudeskymmenes), evankeliumiteksteissä puhutaan Jumalan sanan kylvämisestä. Jeesus on kylväjä, mutta myös hänen opetuslapsensa on lähetetty uskollisesti kylvämään sanaa luottaen siihen, että Jumala antaa aikanaan kasvun. Liturginen väri: Vihreä Tekstit: Ps. 44:2–5, Hoos. 10:12–13, 1. Kor. 3:7–15, Joh. 4:31–38 Suurempi kuin sydämeni Jumalan on rakkaus. Suurempi kuin oma tahto Kutsujan on laupeus. Suurempi kuin oma into, ehdottomuus mieleni - uskollisuus Jumalamme kaikkea on suurempi. Virsikirja 525:1 ”JOS OLISIT lintu, mikä lintu olisit? En ainakaan pulu, en ehkä varpunenkaan. Pulu ja varpunen ovat olleet vähän syrjittyjä lintuja.” Anna-Mari Kopo Blogi > LUE LISÄÄ KIRKONSEUTU.FI
Kirkonseutu | No 3 • 2017
To see the actual publication please follow the link above