14.1.2017 Kirkonseutu 1/2017 15 Antropologi ja kehitysmaatutkija Laura Visapää Professori Marja- Liisa Swantz istuu kodissaan Mukkulassa ja kertoo elämästään. Yhdeksään vuosikymmeneen mahtuu niin paljon, että sitä on kertojan itsensäkin vaikea tajuta, saati kuulijan. Kirjahyllyssä on metrikaupalla omaa ja muiden kirjoittamaa ammattikirjallisuutta sekä kolme omaelämäkertaa – Niihin ei mahtunut kuin osa elämääni, hän sanoo. Sitä paitsi 2000 kirjaa on lähdössä Tansaniaan yliopistojen kirjastoihin. Swantz on antropologi ja kehitysmaatutkija, jonka pioneerityön ansiosta molemmat tieteenalat ottivat aimo harppauksen Suomessa. Matka Suomen Lähetysseuran Afrikan-lähetistä kansainvälisesti arvostetuksi antropologiksi on ollut vaiherikas. Helsinkiläisen Marja-Liisa Swantzin (os. Aro) tie maailmalle alkoi rippikoulusta. – Kun meidän luokka meni rippikouluun, opettajamme oli Suurkirkon seurakunnan nuorisopappi Armas Salmenkivi. Ripille päästiin Töölön kirkossa. Salmenkivi toimi aktiivisesti Meritullin seurakuntakodissa. Hänen kutsustaan aloin muutaman muun kanssa käydä Meritullissa. – Siellä oli koululais- ja ylioppilaspiireissä vaikuttanut körttiherättäjä Martti Simojoki, joka 1930-luvulla toimi myös Kallion koulun uskonnonopettajana. Hänestä tuli ensin Mikkelin piispa ja sitten Turun arkkipiispa. Toinen vahva vaikuttaja Meritullissa oli Irja Kilpeläinen, joka kiersi sodan jälkeen Kristillisen Ylioppilasliiton YKY:n koululaissihteerinä kouluissa käynnistämässä kristillisiä teinikokouksia ja rippileirejä. Olin itsekin hänen jälkeensä samassa työssä pari vuotta. – Kilpeläisellä ja Simojoella oli suuri vaikutus elämääni opiskeluaikana ja sen jälkeenkin. Swantz sai tilaisuuden matkustaa Skandinaaviaa pitemmälle kolmannen tärkeän yliopistoaikaisen vaikuttajan, Kaarina Lujasen kanssa. Matkan syy oli ensimmäinen suuri sodanjälkeisen maailman kansainvälinen Student World konferenssi Lontoossa – Kristillisellä ylioppilasliikkeellä oli suuri merkitys tuon ajan opiskelijoihin. Se innosti ja kasvatti kansainvälisiin tehtäviin. Kokous oli Westministerissä, ja nuoret opiskelijat asuivat kotimajoituksissa. Swantzin majoitus osui kahden vanhan ladyn kotiin, josta kulku suurkaupungin Marja-Liisa Swantz, 90, on antropologi ja kehitysmaatutkija, jonka pioneerityön ansiosta molemmat tieteenalat ovat kehittyneet Suomessa. ytimeen oli ensiopetus maanalaisen käyttöön. – Kokouksen jälkeen tarkoitukseni oli jäädä Englantiin vuodeksi. Kaarina Lujasen avulla minulle järjestyi Northwoodissa Lontoon liepeillä kirkkoherran perhe, jolla oli suuri vaikutus elämääni. Teologian tohtorin puoliso piti seurakunnan nuorille puheen. Hänen sanomansa oli : ” Jos teillä ei ole mitään erityistä syytä, minkä takia ette voisi, silloin teidän tehtävänne on lähteä Afrikkaan. Siellä on suuri puute opettajista”. Tämä jäi itämään juuri maisteriksi valmistuneen mieleen. Swantzin perusopinnot ylipoistossa olivat suomen kieli, yleinen kirjallisuus sekä kansanrunous. Opintokirjan sivuille tulivat merkinnät myös itäkarjalan, vepsän, vatjan, viron ja lapin kielistä. Ei hän siis juuri Afrikan tarpeita varten valmistunut. Palattuaan Englannista Swantz alkoi opiskella englantia sekä kasvatustiedettä ja auskultoi opettajaksi. – Irja Kilpeläiselle, Nestorille, kerroin, että harkitsin vakavasti lähetystyöhön lähtöä. Hänkin oli jättänyt teinityön ja palveli lähetyssihteerinä Lähetysseuraa. Suoritin tentit ja pätevöidyin kansainväliseen opetustyöhön. Simojoen mielestä Swantzin oli hyvä valmistautua Yhdysvalloissa opettajan tehtäviin Tanganjikassa. Olihan Tanganjikan lähetystyö saksalaisten jälkeen Amerikan luterilaisten käsissä. Siellä hän tapasi myös tulevan puolisonsa, papiksi valmistuvan Lloyd Swantzin. Kihlapari lähti kumpikin omiin tehtäviinsä: morsian Tanganjikaan lähetystyöhön ja sulhanen Englantiin Itä- Euroopasta paenneiden pakolaisten pariin. Tansaniassa Marja- Liisa Swantzia odotti Matti Peltola perheineen. Peltolat ja kaksi naislähettiä olivat ensimmäiset Suomesta Tansaniaan matkanneet lähetystyöntekijät. Swantz alkoi kouluttaa Ashiran opettajaseminaarissa tansanialaisia ensimmäisen polven nuoria naisia, jotka saivat saman pätevyyden kuin miesoppilaat Marangussa. Sulhanen Loyd pääsi kahden vuoden päästä kahdeksi kuukaudeksi Ashiraan häihin, joihin kyläläiset ja silmäätekevät tansanialaiset kokoontuivat päällikköpariskunnan ja muiden vieraiden kanssa. Neljän vuoden opetuskauden jälkeen Marja-Liisa palasi Englantiin kolmeksi vuodeksi, kunnes myös Lloyd sai 1960 kutsun Tanganjikaan, josta tuli Tansania Zanzibarin yhdistyttyä siihen 1963. Siinä vaiheessa jäi tilaa perheen muodostamiselle: kaksi lasta syntyi Englannissa ja kolmas Dar es Salaamissa. Opetustyö Tansaniassa ja viisi vuotta tutkimusta Bunjun kylässä viitoittivat tulevan professorin tien kulttuuriantropologiaan ja uranuurtajaksi kehitysyhteistyöhön. Uskontotieteen lisensiaattityö valmistui Turun yliopistoon ja Uppsalan teologiseen tiedekuntaan väitöskirja antropologian ja lähetystieteen alalta zaramojen rituaaleista ja symboleista. Swantzilla on runsaasti ammatillisia meriittejä uskontotieteen, kulttuurietnologian ja sosiaaliantropologian aloilta sekä Suomessa että ulkomailla. Uusin teos on viime vuoden alussa ilmestynyt In Search of Living Knowledge. Kirja on tiivistelmä Swantzin osallistavan toimintatutkimuksen menetelmistä, joiden kansainvälinen uranuurtaja hän on. – Tutkimus on yhteistyötä, jossa tutkija ja tutkittava ovat osallisia. Tutkija ei ole ulkopuolinen havainnoija, vaan osa tutkittavaa ja tutkivaa yhteisöä. Minulle se oli mahdollista, koska asuin pitkiä aikoja osana tutkimaani yhteisöä. – Työssäni antropologina on ollut suuri siunaus, että perusopinnoissa tutustuin suomalaiseen kulttuuriin. Se on ollut suorastaan välttämätöntä, jotta olen voinut tutkia toisia kulttuureja. Elämä on opettanut Marja- Liisa Swantzille, että sydämen on oltava mukana palvelemassa Herraa. Kirkon työn ja olemassaolon kannalta on tärkeää yhteen puhaltaminen. Swantzin körttiläinen elämänkatsomus tulee kiuruveteläiseltä isältä. – Isän hengellinen tausta oli herännäisyys: kaikki oli Jumalan armon varassa. Olen kiitollinen, että saan kuulua sellaiseen uskonryhmään, jossa ihminen nähdään armahdettuna syntisenä. Tällä hetkellä Afrikka on maailman johtava kristitty maanosa. Painopiste on siirtynyt pohjoisesta etelään. Jo pelkästään luterilaisia on Tansaniassa kuusi ja puoli miljoonaa. – Se on suuri historiallinen muutos. Samalla lähetystyö on muuttanut luonnettaan, sillä kristillinen työ Afrikassa ei ole enää muualta tulleiden ihmisten varassa. Kohta sieltä tehdään lähetystyötä tänne. Lahtelainen Marja-Liisa Swantz on kahden tieteenalan uranuurtaja. Sydämen on oltava mukana Herraa palvelemassa.
Kirkonseutu | No 1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above