Koulutus- ja valmennuspalsta
Rytmittäminen on tärkeää
kausiajattelu kuntoon
Keilailu on muuttunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana monella tavalla. Keilailukausi ei ole enää
syyskuusta toukokuuhun. Näin oli vielä 90-luvulla, jolloin useimmat keilahallit olivat kiinni jopa koko
kesän. Maailmallakaan ei ollut mitään mainittavia kisoja, joten myös maajoukkuekeilaajille tuli helposti
parin kuukauden tauko lajiharjoitteluun ja kilpailemiseen.
NYKYÄÄN KEILAAJILLE löytyy avoimia
halleja ja kisoja läpi vuoden. Tällöin kauden
rytmittämiseen pitää kiinnittää huomiota,
koska kukaan ei jaksa keilata yhtäjaksoisesti
kokonaista vuotta korkealla tasolla. Maajoukkueryhmäläisten
22 | KEILAAJA
pitäisi ottaa huomioon myös
arvokilpailujen ajankohta, koska kisat voivat
nykyään olla melkein milloin tahansa.
Tulevien arvokisojen ajankohdat ovat tiedossa
ainakin pariksi vuodeksi eteenpäin, joten
maajoukkueeseen pyrkivien keilaajien olisi
helppo luoda suunnitelma ja siten rytmittää
tekemistään arvokisaedustukset mielessään.
Keilaajissamme on oivallisia esimerkkejä kauden
rytmittämisen suunnittelusta ja valitettavasti
myös niitä, joilla suunnitelmallisuus ei
varsinaisesti häiritse tekemistä.
Keilaajan pitäisi ajatella uraansa kokonaisuutena,
jolloin harjoittelun suunnittelu voitaisiin
purkaa osiin alkaen pitkän tähtäimen
suunnitelmasta aina yksittäisen harjoituksen
sisällön suunnitteluun:
Pitkän tähtäimen suunnitelma
– suunnitelma, jossa asetetaan tavoitteita pidemmälle
aikavälille, jopa kymmeneksi vuodeksi
Vuosisuunnitelma
– luodaan vuodelle tavoitteet (tekniset, taktiset
ja kilpailutavoitteet)
Kausisuunnitelma
– kilpailu-, kilpailuun valmistava-, peruskunto
ja siirtymäkausi
Jaksosuunnitelma
– suunnitellaan jakson harjoitusalueet
Viikkosuunnitelma
– koostuu yksittäisistä harjoituksista
Päiväsuunnitelma
– yksittäisen harjoituksen sisältö
Näitä kannattaa miettiä vaikka yhteistyössä
henkilökohtaisen valmentajan kanssa. SKL:n
www.keilailu.fi -sivuilta löytyy harjoitussuunnitelmien
pohjia, joita kannattaa käyttää apuna
määriteltäessä harjoittelun jakautumista eri
kausilla. Esimerkiksi peruskuntokaudella fyysisen
harjoittelun tulisi olla yli puolet kaikesta
keilailua palvelevasta harjoittelusta, lajiharjoittelua
ja kilpailuja vähemmän. Kilpailuun
valmistavalla kaudella painotukset tasoittuvat
niin, että mainittuja osa-alueita on suunnilleen
yhtä paljon ja kilpailukaudella luonnollisesti
kilpaileminen on etusijalla kuitenkaan muita
osa-alueita unohtamatta. Fyysinen harjoittelu
ja lajiharjoittelu ovat kilpailukaudella lähinnä
ylläpitävää harjoittelua.
Otetaan esimerkiksi Keijo Keilaaja, jolla on
mielessään Universumin mestaruuskilpailut
vuoden päästä. Hän suunnittelee valmentajansa
kanssa sopivaa harjoittelun rytmittämistä,
jotta voisi ottaa huomioon myös sen, että
joukkuevalinnat tehdään puoli vuotta ennen
kisoja ja näyttöjäkin pitäisi vielä antaa tulevien
kuukausien aikana. Takana on muutaman viikon
tauko lajiharjoittelusta ja kilpailemisesta
eli akut on ladattu tulevan vuoden ponnistuksiin.
Fysiikkaharjoittelua on keilailutauon
aikana ollut 3-5 kertaa viikossa.
Näin ollen Keijo päätyy valmentajansa kanssa
aloittamaan arvokisoihin tähtäävän vuoden
projektin rytmittämällä harjoitteluaan aluksi
muutaman viikon kestävällä kilpailuun valmistavalla
kaudella, jotta tekninen suorittaminen
saataisiin hiottua timanttiseen kuosiin. Tämän
jälkeen keskitytään kilpailemaan painottaen
niitä kisoja, joilla on merkitystä joukkuevalintoihin.
Tekniikkaa ja fysiikkaa treenataan
pari kertaa viikossa. Kilpailukausi jatkuu ainakin
siihen saakka, että joukkueeseen pääsy on
varmistunut. Tämän jälkeen pidetään hieman
taukoa kilpailukalenterista riippuen.
Joukkueeseen päästyään Keijo viimeistelee
ja hioo kuntoon valmentajansa kanssa
aiemmin tehdyn suunnitelman, joka aloitetaan
peruskuntokaudella, jatketaan kilpailuun
valmistavalla kaudella ja viimeistellään
kilpailukaudella niin, että pari viikkoa ennen
kisoja Keijo kilpailee viimeisen kerran ennen
arvokisoja.
Tämän jälkeen voi reippaasti keventää
harjoitteluakin, jotta saadaan keilailunälkä
kasvamaan juuri kisojen alla. Jos asiat on tehty
hyvin kuluneen vuoden aikana, keilailukunto
ei katoa mihinkään, vaikka ei keilaisikaan
viikkoon ennen kisoja. Kisoissa on kuitenkin
epävirallinen ja virallinen harjoittelu eli kisahallissa
pääsee keilaamaan ihan riittävästi ollakseen
iskussa varsinaisten koitosten alkaessa.
Harjoittelun suunnittelu ja rytmittäminen
kannattaa ottaa tosissaan, koska vanha klisee
”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” toimii
vallan hyvin myös keilailussa. Tulevaisuudessa
on vaikea nähdä menestyviä keilaajia sillä
metodilla, jota monien muiden muassa itsekin
aikanaan käytin menestystä tavoitellessani. Eli
kesätauon jälkeen rupesin ahkerasti heittelemään
ilman mitään suunnitelmallisuutta ja
toivoin, että heittäminen loksahtaisi kohdalleen.
Joskus näin kävikin jossain vaiheessa
kautta, mutta turhan usein tuli jonkinasteinen
leipääntyminen ja teknisestä suorittamisesta
tuli lopulta välttävän sijaan heikkoa. Huolellisesti
suunnittelemalla ja sitä kautta myös
lyhyitä taukoja kauden aikana pitämällä olisi
varmasti tullut parempia tuloksia.
Kannattaa siis uhrata tovi harjoittelun
suunnittelemiseen, koska ”Greatness is in
the details”.
TEKSTIT JUSSI TURTIAINEN | KUVA THORKEL INGERS
Vanha klisee ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”
toimii vallan hyvin myös keilailussa.
/www.keilailu.fi