Toiminnanjohtajan palsta
Kilpailujen kehittämisestä
Liittomme strategiaan on kirjattu kilpailutoiminnan kehittämiseksi muun muassa,
että tarkastellaan keskiarvotasoitusjärjestelmän, luokkatasojen, pelimuotojen ja olosuhteiden
4 | KEILAAJA
sopivuutta nykypäivän kilpakeilailuun. Strategiassa mainitaan lisäksi, että
kilpailutoimintaa kehitetään nykyisestään entistä houkuttavamaksi osallistua huomioiden
myös taitotekijät.
Onko meidän aikanaan luoma keskiarvotasoitusjärjestelmä oikeudenmukainen enää tänä
päivänä? Mielestäni meidän nykyinen keskiarvotasoitusjärjestelmä on aivan liian moninainen
ja monimutkainen. Meillä on kuusi eri taulukkoa 215-w155 väleillä, joissa jokaisessa
vielä prosentit 50–80% eri kombinaatioille. Tämä on kilpailun järjestäjille sekä keilaajille turhaa
päänvaivaa aiheuttava systeemi. Puhumattakaan aloittelevista! Voitaisiinko tätä selkeyttää
menemällä vähempiin vaihtoehtoihin vai olisiko vanha luokkatasoitusjärjestelmä jälleen
päivitettynä parempi?
ENTÄPÄ PELIMUODOT, miksi ihmeessä kilpailun sarjamäärä on
muotoutunut lajissamme kuudeksi? Varmasti siksi, koska se on aina
ennenkin ollut. Voitaisiinko alkaa kilpailla vaikka viiden sarjan tai jopa
neljän sarjan pelejä? Nyt kuuden sarjan pelejä ei saada kestoltaan
kahteen tuntiin ja tämä sarjamäärän pienentäminen mahduttaisi pelit
alle kahden tunnin ja mahdollisesti pienentäisi rata- ja sen myötä kilpailumaksuja.
Sopisi paremmin myös lapsille ja vanhuksille.
Rataolosuhteiden vaikutus keilaajan keskiarvoon on suuri tänä
päivänä. Keskiarvon seuranta on mielestäni hyvä juttu ja eräänlainen
keilaajan kehityksen mittari, tiettyyn rajaan saakka. Tämän
jälkeen olosuhteen vaikutus keskiarvoon rupeaa korostumaan.
Keilaaja rupeaa hakeutumaan sellaisiin halleihin, joissa tulosta
on saatavilla. Esim. kahden tai useamman hallin paikkakunnalla
todennäköisesti keilataan suurin sarjamäärä kuukaudessa siinä
hallissa, missä on mukavampi keilata. Ja yleisesti ottaen ainahan
on mukavampi tehdä tulosta. Moni myös kilpailee seurakavereitaan
vastaan keskiarvolla ja kiertää törähalleja. Voisiko ratkaisu
olla, että laitettaisiin rajat keskiarvon laskemiseen ja myös nousemiseen
(200 pelatun sarjan jälkeen) eli esimerkiksi niin, että viikottain
päivittyvä keskiarvo ei voisi nousta tai laskea maksimissaan
kuin yhden pisteen? Tällä muutoksella olosuhteista vastaavat
uskaltaisivat lyödä käytäviin kisoihin vaikean olosuhteen aina välillä,
koska keilaajat ymmärtäisivät sen seikan, että vaikka keilaan
”flätillä” viikon aikana 50 sarjaa, niin keskiarvo ei voi pudota kuin
yhden pisteen. Tämä olisi taitojen kehittymisen kannalta hyvä asia.
Helpot rataolosuhteet eivät juurikaan taitoja kehitä.
Tässäpä henkilökohtaiset mielipiteeni keskustelun aloittamiseksi
ja sitä kautta keilailun kehittämiseksi maassamme.
Oikein hyvää syksynjatkoa!
SAMI JÄRVILÄ