Hajanaisia mietteitä
lajimme nykytilasta
Suomen keilailulla on menossa kovat ajat. Väki vähenee, keski-ikä nousee ja aidosti
aktiivinen juniorikeilaaja alkaa muistuttaa turistinähtävyyttä, heitä kun on enää noin
yksi kutakin keilahallia kohden. Keilailulla ei ole nuorille juuri mitään tarjottavaa
– jaa, on sittenkin – hohtokeilailu ja synttäribileet.
TEKSTI EINO STYRMAN
UHKASKENAARIO NIMELTÄÄN suuret
ikäluokat. Monet keilailuvaikuttajatkin ovat
sitä mieltä, että veteraanien osuus jäsenkunnasta
on "no problem", uusia tulee, kun entisiä
poistuu. Oheinen graafi kertoo kuitenkin
hieman toista. Veteraanien osuus SKL:n jäsenkunnasta
on kaksinkertaistunut viimeisen
15 vuoden aikana ollen nyt yli puolet, samoin
heidän osuutensa kilpailluista sarjoista.
Suuret ikäluokat (1945–1950 syntyneet) ja
heitä vanhemmat ovat omanlaatuisensa ryhmä.
Heihin kuuluvista suurin osa on liittynyt
keilailuun kymmeniä vuosia sitten, ei näinä
aikoina. He ovat sisäistäneet kilpakeilailun
silloin, kun liiton jäsenmäärä oli lähempänä
20.000 nykyisen 10.000 sijaan ja jokaisella oli
realistinen mahdollisuus myös pärjätä kilpailussa,
mitä ei enää oikein ole. Monet heistä pelailevatkin
kilpailuja vanhasta muistista. Toki
ryhmään kuuluu runsaasti tositarkoituksella
kilpailevia huippuluokan pelimiehiäkin.
Muutama synkistelyfakta viime kauden
pohjalta. Mainituissa suurissa ikäluokissa oli
jäseniä yli 2.000 ja heidän osuutensa kilpailusarjoista
oli liki 20 prosenttia, heitä vanhempien
ryhmässä (1939–1944) oli yli 1.200 jäsentä
ja heidän osuutensa pelatuista peleistä oli lähes
10 prosenttia. Vastaavasti nuorissa aikuisissa
(1991–1996 syntyneet) oli alle 400 jäsentä ja
osuus pelistä oli neljän prosentin luokkaa.
Samat lukemat olivat parhaaseen urheilijan
kilpailuikään (1990–1985) kuuluvilla.
Jäsenkunnan kehityksen suunta
Kun katsoo vuoden 2001 jäsenmääriä, 54-vuotiaiden
ikäluokka muodosti suurimman ryhmän
544 jäsenen voimalla. Vuonna 2010 vastaavan
suurimman ikäluokan muodostivat
65–vuotiaat jäsenmäärän ollessa 403. Viime
12 | KEILAAJA
Olisi kiva, jos liitto julkaisisi keilailuliiton arvot,
visiot, missiot, strategiat ja kehityssuunnitelmat.
kaudella suurin ryhmä oli 70–vuotiaat 342
jäsenellä. Eli reilun 15 vuoden aikana huippuikäluokka
oli tippunut lähes 40 prosenttia.
Jos kehitys jatkuu samanlaisena, pahimmassa
tapauksessa 7–8 vuoden kuluttua meillä ei ole
yhtään ikäluokkaa, jossa on 200 jäsentä, ja koko
liiton jäsenmäärä liikkuu tuolloin jossakin
8.000 paikkeilla. Mitäs tuo tarkoittaisi mm.
liiton tulorahoituksessa?
Miten saataisiin muutos aikaan? Ainoa
keino kehityksen suunnan kääntämiseksi on
kehittää uusia tuotteita, palveluja ja kilpailumuotoja,
ei pelkästään huippukeilaajia varten,
vaan ja erityisesti tavallisille Taneleille,
nuorille ja veteraaneille sekä näkyvyyden saamista
mediassa ja sen myötä uutta aktiivista
jäsenkuntaa.
Kuvaavaa on nuorten osuus. Lapsia rekisteröidään
erilaisissa kerhoissa ja vanhempien
toimesta muuten vaan. Kun lapsukaiset alkavat
tehdä itse päätöksiä, käyrät kertovat heidän
mielipiteensä; "ei ole meidän juttu".
Kilpailujärjestelmä ei ole tasapuolinen
Nykyiseen keskiarvolaskentaan pohjautuva,
monien mielestä huippupelaajille kohtuuttomia
piilotasoituksia jakeleva kilpailujärjestelmämme
ei ole kovin houkutteleva mahdollisuus
tavalliselle Tanelille. Kun hän ja huippumies
pelaavat tasan omaan keskiarvotasoonsa,
Taneli ottaa kunnolla turpiinsa. Eikös sen
pitäisi periaatteessa olla tasapeli? No ehkä ei.
Huippumies on treenannut rajusti enemmän
kuin Taneli, eikä sitä pidä kuitata yksioikoisesti
tasoituksilla, vaan kehittämällä kilpailusysteemiä
oikeudenmukaisemmaksi jokaiselle
jotakin periaatteella.
Eihän siinäkään olisi mitään järkeä, että
Hämeen satasen piirinmestari lähtisi kilpailemaan
Usain Boltin kanssa. Bolt menisi
ohi, vaikka Hämeen mies saisi 20-30 metriä
etumatkaa. Bolt kilpailkoon muita huippuja
vastaan ja Hämeen mies muiden hämäläisten
kanssa, kunnes kehittyy lähemmäksi Boltin
tasoa, jos kehittyy. Näin se pitäisi olla keilailussakin.
Eli Tanelit ja Tiinat kisailemaan omiin
sarjoihinsa ja huiput omiinsa. Toki Tanelille
ja Tiinalle pitää tarjota mahdollisuus mennä
kokeilemaan kepillä jäätä ja testaamaan tasoaan
huippumiesten kanssa, Ballmaster Open
on siitä hyvä esimerkki.
Uusille tulokkaille tilanne on vieläkin haasteellisempi,
kun heille lätkäistään alkajaiseksi
185 keskiarvo. Tuo lyhytnäköinen ratkaisu
pitäisi poistaa mitä pikimmin syömästä motivaatiota
ainakin junnujen osalta. Tuskin ne
tenavat kovin montaa palkintoa huippumiehiltä
veisivät. Ja se palkinto, jos mikä, kannustaisi
jatkamaan.
Koko "keskiarvosilppuri" kuten eräs "Taneli"
tokaisi, pitäisi poistaa ja korvata jollain
oikeudenmukaisemmalla ratkaisulla. Tai ainakin
sitä pitäisi muuttaa siten, että niin keskiarvon
nousu kuin laskukin tapahtuisi 100
prosenttisesti tuloksen mukaan. Muuttamalla
systeemiä esimerkiksi siten, että kustakin kisasta
uusinnat mukaan lukien keskiarvolaskentaan
otettaisiin vain paras tulos, mahdollinen