KEILAAJA | 45 Olosuhteen pakosta Ohiheittoja ja sivuosumia Monipuolinen ja mukava, vaikka ei niinkään menestyksekäs, on kevätkausi ollut kohdaltani. Veteraanien SM-sarjassa eivät taitomme riittäneet finaaliin. Henkilökohtaisissa peleissä tuli muutama finaalipaikka, ilman menestystä. Perinteinen kevätretki Saksan Osnabruckiin autoillen oli mukavaa vaihtelua paikoilleen junnaavaan arkeen. Parhaana menestyjänä oli Hillevi Huhta, ollen naisten kuudes. Pekka Tiironkoski ja minä olimme finaalissa, mutta häntäpäässä. Matkoilla tapaa aina mukavia persoonia. Yksi esimerkki lajille omistautumisesta on yli 80-vuotias herra Antwerpenista, joka joutui lopettamaan keilailun ja toimi vaimonsa omaishoitajana kuusi vuotta. Nyt yksin jäätyään hän kulkee pitkin ja poikin Eurooppaa seuraamassa senioriturnauksia, vaikkei itse enää osallistu keilaamiseen. Erikoisharrastuksena hänellä on suomalaisten kannustaminen ja eri maiden paitojen keräily, niitä on jo 87 erilaista kasassa. Tapaamme taas, kun menemme kesäkuussa Dubliniin EM-kisoihin. Lajille omistautuminen ja uskollisuus tuli hyvin esille myös Jukolan Poikien 100-vuotisjuhlassa, jossa minulla oli tilaisuus olla mukana. Oli mukava kuunnella tapahtumista ja asioista vuosikymmenten takaa, hyvän ruoan ja juoman sekä iloisten ihmisten parissa. Tuntuu ihmeelliseltä, että joku seura voi pysyä kasassa satavuotta ja monet jäsenet mukana useita kymmeniä vuosia. Erikoisen hienoa oli huomata, että seuralla on jo alkuajoista lähtien ollut oma lippu, omat kunniamerkit jopa oma marssilaulukin. Pukuhuoneissa ja käytävillä on puhuttu taas tasoituksista ja olosuhteista, siis ei mitään uutta. Tulee mieleen, että mitä jos poistettaisiin tasoitukset kokonaan. Pelataanhan nytkin jo puhtailla pisteillä mm. merkintäkilpailut, sarjapelit, BM-turnaus ja SM-kilpailut. Loppuisivatko erikoiskilpailut, jos tasoitukset poistettaisiin? Epäilisin, että eivät loppuisi, ne vaan jalostuisivat siten, että eritasoisilla olisi omat kisansa. Huippukeilaaja Jussi Turtiainen kirjoitti jo vuosia sitten jossain, että ”Miksi parhaan ei anneta voittaa?” Ymmärrän hyvin, että jotain huippu-urheilijaa voi Raimo Palokoski riepoa, kun helpoissa olosuhteissa joku aloittelija menee tasoituksilla ohi. Keskiarvotasoituksista on tullut saavutettu etu, josta pidetään kynsin-hampain kiinni. Tähän, kun vielä lisätään liian helpot olosuhteet, joissa B-tason ihmiset pelaavat sata-kaksisataa pistettä yli keskiarvonsa ja siihen vielä sata tasoitusta, on finaaliraja taivaissa. On aivan arkipäivää, että erikoiskilpailujen finaalissa on enemmän suuria tasoituksia omaavia kuin ns. nollamiehiä. Kulttuuria pitäisi muuttaa ja ottaa se riski, että palkintopotit vähän pienenisivät tai sitten pitää tosissaan hommata ulkopuolista rahaa. Kyllä taas ihmettelen tätä touhua. Käydessäni Joensuun mainiosti järjestämissä, juuri alkaneissa SM-kilpailuissa, kävi taas niin kuin monta kertaa ennenkin. Kilpailuolosuhde oli erinomainen ja vaativa. Tällainen tavallinen harrastaja ei saa taskustakaan kaatoja ja tulokseksi tulee yleensä kauden huonoin peli. Tämä johtuu siitä, että koko kauden lähes kaikissa halleissa pidetään aivan liian helppoja olosuhteita. Raha puhuu ja urheilullisuus jää toiseksi. Minunlaiseni veteraaninkin lähes päivittäiset harjoitukset menevät hukkaan ja pelkästään ajankuluksi. Radalla on yleensä törä, jossa tunti heitellään kuuden-seitsemän kaadon jonoja. Kun sitten mennään SM-kisoihin, radalla onkin öljyä siinä määrin, että aina, kun lähtee hyvä heitto, lähtee oikeasta kulmasta kolme keilaa. Kun kisaolosuhteita ei voi harjoitella, ihminen on kisatilanteessa ns. ulkona ja ongelmat jäävät ratkaisematta. Huippu-urheilijat kyllä pystyvät hyviin tuloksiin, niin kuin kuuluukin. Pari veteraania istuskeli hallilla ja seuraan liittyi uusi tuttavuus, joka kysyi, että mistä te tiedätte, millaisella pallolla kuuluu milloinkin heittää. Toinen sanoi: onhan sinulla housuissasi viisari, tee niin kuin minä, jos se osoittaa aamulla oikeaan punttiin, ota kiiltävä pallo jos taasen vasempaan ota himmeä. Tulokas siihen, että minun viisarini osoittaa aamulla ylöspäin, jolloin kaveri siihen, että mitä ihmettä teet keilahallilla, jos sinun viisarisi vielä osoittaa ylöspäin.
KEILAAJA | 2017 • No2
To see the actual publication please follow the link above