KEILAAJA | 29 Myös Topi keilasi ensimmäiset vuotensa itsenäisesti, nykyään Lasse jo hieman häntä opastaa ja valmentaa. – Nyt jokin aika sitten mietimme Lassen kanssa, miten voisimme heittoani parantaa ja kehittää. Ihan lähikuukausien aikana, siihen asti keilasin itsenäisesti. Ensimmäiset muistikuvat Lassesta keilaajana Topilla ajoittuvat vuoteen 2012. – Siitä Lassen viimeisestä Suomen mestaruudesta lähtevät muistikuvani hänestä. Seurailin tuloksia ensin alkukilpailusta ja sitten finaalipelejä. Esikuvana Lassessa on Topille paljon hienoja ominaisuuksia, joita arvostaa. – Rauhallisuutta, kylmäpäisyyttä, ääretöntä taitoa ja tietysti paineensietokykyä, Topi listaa. Hurjaa panostusta Aktiiviaikoinaan Lasse Lintilä panosti lajiin todella paljon. Menestys ei tullut ilmaiseksi, kuten se ei tule tänäkään päivänä. Lassen ja Topin kohdalla erot ovat panostuksen suhteen suuria. – Silloin, kun aloitin määrät eivät olleet hirveän isoja. Pari tuntia viikossa. Sitten 15-16 ikäisenä tuli harjoiteltua pari tuntia päivässä ja kilpailuja rupesi tulemaan tuhannen luokkaa kaudessa. Siitä 1988-89, kun tulin Lohjalle sarjamäärät rupesivat olemaan lähellä kahtatuhatta, harjoitusmäärät tietysti vähäisempiä. Olen aina panostanut myös oheisjuttuihin eli käynyt salilla ja lenkkeillyt, koska tämä on niin toispuolinen laji, Lasse kertoo. – Kun aloitin, olin kymmentä tuntia per viikko hallilla, mutta kun siirryin lukioon, treenaaminen vähentyi huomattavasti. Haluaisin harjoitella enemmän, mutta ei vain ole aikaa tehdä sitä säännöllisesti, mielenkiintoa kyllä olisi, Topi pohtii. – Ei taida tulla ketään junnua mieleen, joka tuollaisia Lassen määriä nykyään keilaisi. Itse en sellaiseen lähtisi, se on aika vaikea saada mahtumaan aikatauluihin ja ehkä minulla ei ole kunnianhimoakaan ihan sinne maailman huipulle, Topi tunnustaa. Keilailu muuttui paljon sinä aikana, jolloin Lasse oli huipulla ja eli mukana muutoksessa. – Pallot ovat niistä alkuajoistani muuttuneet. Se on ollut mullistavaa ja tietenkin tyylit ovat muuttuneet, pallon pitää pyöriä 20 kierrosta enemmän kuin minun aikanani. Tapa, jolla keilataan, on muuttunut. Varsinaista valmentajaa Lassella ei koskaan ollut. – Tainion Matti Raision hallilla minua opetti alussa keilailun saloihin. Loput on sitten itse keksittyä, kopioitua ja varastettua, hän hymyilee ja kertoo nyt itse antavansa hieman oppeja Topille, jolla on Lassen mielestä paljon hyviä ominaisuuksia kehittyä lajissa. – Hän on rauhallinen, ottaa vastaan tiedon, mitä annetaan, ja yrittää tosissaan niitä toteuttaa. Ei kiukuttele turhia, mikä on mielestäni todella hyvä. Kiukuttelu on turhaa energian tuhlausta, Lasse painottaa ja tähdentää, että oikotietä menestykseen ei ole, ei Topillakaan. – Toistomäärät pitää saada isoiksi, muuta keinoa ei ole. Vain toistamalla ja, kun suoritus on lihasmuistissa, keilaaminen helpottuu. Vähän, Lasse nauraa ja kertoo ymmärtävänsä sen, että Topi ei tällä hetkellä lajiin niin paljon panosta kuin menestykseen vaadittaisiin. – On aika henkilökohtaista, kuinka paljon haluaa keilata tai opiskella. Mielestäni Topilla on oikea asenne, hoitaa koulun hyvin ja keilaa sen verran mitä pystyy. Minulla itselläni koulu meni siinä sivussa. Urheilu oli minulle henki ja elämä, ensin jalkapallo ja sitten keilailu. Keilailusta tuli Lasselle sitten myös työ, leipä on tullut pöytään jo pari vuosikymmentä halliyrittäjän hommista. – Yrittäjäksi tulin monien sattumien summana. Yli 20 vuotta ollut keilahallin siivooja ja kahvinkeittäjä. Paven sanoin ei minusta muuhun ole kuin kahvinkeittäjäksi, Lasse naureskelee. Topilla urasuunnitelmat ovat selkeämpinä ajatuksissa, kahvinkeittäjäksi hän ei aio. – Koulu edellä mennään, ilman muuta. Käyn nyt lukion ensimmäistä luokkaa ja parin vuoden kuluttua on kirjoitukset. Sen jälkeen en ihan tarkkaan vielä tiedä, varmaan lähden opiskelemaan insinööriksi, Topi kertoo ja mainitsee myös yhden toisen esikuvansa keilailussa. – Juhani Tonteri voisi olla yksi esikuva. Hän on hankkinut itselleen hyvän ammatin ja menestynyt myös urheilijana, Topi miettii. Lasse saavutti menestystä jo hyvin nuorena, eikä oikein ehtinyt unelmia elätellä ennen kuin kaikenlaista jo tapahtui. – Jotain unelmia alkoi syntyä silloin, kun muutin tänne Lohjalle ja onhan niitä sitten toteutunutkin. Tietenkin henkilökohtainen puoli MM-kisoissa jäi vähän köyhäksi. Tykkäsin aina pelata joukkuepelejä ja sillä puolella unelmia toteutui. Makeita olivat trion MM-kulta Abu Dhabissa sekä Moskovan EM-kisoissa nousu triossa ja miten se päättyi kultaan, Lasse muistelee. Hän on aina näyttänyt ulospäin jäänviileältä ratkaisijalta, mutta kertoo siellä kuoren alla tunteiden kuohuneenkin. – Olen aina jännittänyt, mutta oppinut elämään sen kanssa. Matti (Tainio) sanoi minulle aina, että pidä heitto yksinkertaisena, niin se on tiukassakin paikassa helppo toistaa. Siihen pyrin ja kyllähän tietysti kilometritkin toivat sitä varmuutta. Topi näkee itsessään paljon samoja piirteitä kuin Lassessa, nimenomaan vahvuuksina. – Rauhallisuus on varmaan suurin vahvuus ja se, että tunnistan omia virheitäni aika hyvin. Mielestäni minulla on myös aika hyvä paineensietokyky, Topi summaa. Tulevaisuus huolettaa Keilailun tulevaisuuden RäMen kaksikko näkee hieman synkkänä, mutta kyllä sieltä niitä positiivisiakin näkymiä löytyy, kun hieman kaivellaan. – Suomen keilailun tulevaisuuden näen aika mustana tällä hetkellä. Juniorityö on hyvää, mutta kun ei vaan saada junioreita mukaan. Ja olosuhteet, kun niitä vaan helpotetaan ja helpotetaan, niin miten pitkään sitä voi jatkaa, Topi miettii. – Toisaalta meillä laji on organisoitu todella hyvin, on kisoja ja mahdollisuuksia harjoitella, hän jatkaa. Lasse katselee eteenpäin halliyrittäjän vinkkelistä. – Huippukeilailu varmaankin tulee pärjäämään Suomessa, puitteet ovat hyvät verrattuna siihen, mitä oli silloin, kun minä olin nuori. Tavallisen kilpakeilaajan kannalta on ehkä vähän synkät näkymät jossain tuolla kymmenen vuoden päässä. Monilla paikkakunnilla tehdään toki hyvää työtä. Se vaatii vapaaehtoisia tekijöitä. En minä sitä sillä tavalla näe, että keilailu koskaan loppuisi. SKL:lla ei vaan juurikaan ole mahdollisuuksia vaikuttaa, paikallisliitoilla ja halleilla on, SKL:n rooli on mielestäni työkalujen antaminen. Vapaaehtoiset työntekijät ovat kultaakin kalliimpia, kaikessa urheilussa ja niin myös keilailussa, Lasse päättää. Lasse Lintilä katsoo hieman perään, kun nuori Topi Rautiainen harjoittelee.
KEILAAJA | 2017 • No2
To see the actual publication please follow the link above