KEILAAJA | 9 >> pailuissa tehdään vallan armottomasti jättöjä. Varsinkin seitikon ja kympin keila ovat kompastuskivinä”. ”Jaa, niin – niin, se naiskeilailu. Muuan intomielinen naiskeilailijatar ja -asianajaja, ellemme sanoisi sufraketti, ilmoitti tilaavansa Keilaajan, jos se tulisi käsittelemään myöskin naisten keilailua. Mihin toimituksen täytyi ilmoittaa, että jos sille asetetaan ehtoja ja vaatimuksia, niin se ei missään tapauksessa tottele, joten tämä intomielinen j.n.e jätti Keilaajan tilaamatta.” ”Sinun on tutustuttava tarkoin kunkin radan vastaavanlaatuiseen palloon, koska palloja ei saa siirrellä radalta toiselle mukanasi. Ja heittäessäsi käytät samalla radalla aina samaa palloa, joka nykyisin onkin sallittua”. ”Ja sitten olet pahalla tuulella, kun keilaveljesi viereisellä radalla sai oikein summakaupalla risustreikkejä. Niitä tuli aina, vaikka pallo olisi osunut vain seiskan keilaan. Olet pahalla tuulella. Oikein pahalla. Kiroiletkin. Sinun kanssasi ei kukaan tahdo tulla toimeen. Sinun selityksiäsi ei haluta kuunnella.” ”Väriä radoille, Tampere näytti esimerkkiä. Kun Tampereen kaupunkiottelujoukkue syksyllä ilmestyi Liisankadun radoille sinisissä paidoissaan ja samanaikaisesti Pyrinnön porukka tuli kuin liekehtivät tulimeri punaisissa silkeissään, helsinkiläisten silmät melkein häikäistyivät.” Uusi alku Vuonna 1948 Keilaaja teki uuden paluun. Selkeästi keilaajat olivat kaivanneet omaa lehteään, sillä sen aikaiset ongelmat uutisten saamisessa päivälehtiin oli – kun nykyäänkin – hyvin tuttuja. ”Jo vuosikausia on totuttu keilaamaan ilman omaa äänenkannattajaa, tietämättä useastikaan tuloksista, mitä missäkin oli saavutettu. Kerta kaikkiaan oli eletty sokkosilla ja ehkä totuttukin siihen. Sanomalehtien palstoilla keilailusta ei ole juuri suurestikaan kirjoitettu… Kirjoitettu on ja vieläpä heti verekseltään, mutta päivälehtien toimituksissa on tätä nykyä tavallista suuremmat paperikorit, joihin esimerkiksi keilakirjoitukset hyvinkin helposti löytävät tiensä.” Vuoden 1948 ensimmäisen lehden kannen kuvassa on SKL:n silloinen puheenjohtaja Kauko Ahlström, josta vuosien myötä tuli lajimme pitkäaikainen vaikuttaja ja merkkihenkilö sekä kotimaassa että maailmalla. Liitto oli tuolloin toiminut kymmenen vuotta ja lehti aloitti taipaleensa kymmenvuotisjuhlien raportilla. Merkittävin asia lehden palstoilla oli tuolloin kansainvälisen keilailuliiton I.B.A:n asema. USA ei ilmoittanut yhtään keilaajaa Ruotsin 1948 MM-kilpailuihin ja ne peruutettiin. Sodan aikana hajalle räjäytetyn keilailun tila maailmassa piti saada uusille urille ja I.B.A:n tarpeellisuus tuli kyseenalaiseksi. ”Niinpä Ruotsissa nyt onkin tehty ehdotus, että Eurooppa liittyisi alaosastona U.S.A:n keilailuliittoon (=bowlingkongressiin). Tuon ajan lehtien sivut täyttyivät eri paikkakuntien tulosluetteloista. Tekstiä oli varsin vähän. Jonkin verran paneuduttiin keilailusuorituksen opettamiseen. Keväällä 1949 tarjottiin ensimmäisen kerran tietoa pallojen porauksesta: ”Missään tapauksessa ei pidä tilata palloa valmiiksi porautettuna. Usein näin tehdään, kun pyydetään pallo Amerikasta, koska ”siellähän ne asiat tiedetään” ja annetaan summittainen ohje sormien välimatkoista. Heittäjän kättä tutkimatta umpimähkäinen poraus on melkein aina epäonnistunut. Reikien poraus on tehtävä yhteisymmärryksessä poraajan ja heittäjän välillä, kättä erikoisesti tarkastaen.” ”Käsittämätöntä” Ylläolevalla otsikolla oli kirjoitettu 1949 vuoden lopun tiedoituslehdessä keilapalloista. ”Pallo… se on mielenkiintoinen juuri sentähden, ettei sen ponnahdussuuntaa voinut etukäteen arvata. Sama mielenkiinto jatkui sitten sekä pesä- että jalkapallossa. Kukaan ei voinut ennakolta varmaan sanoa, että nyt meni ”pöm
Keilaaja | 1 • 2017
To see the actual publication please follow the link above